vanhat vaivat

 Aamulenkkimme oli 3,4 km ja meiltä meni 43 minuuttia sen tekemiseen. Sohvi täytti keväällä 12 v ja askel lyhenee. Vielä se jaksaa kipittää noinkin pitkän lenkin, kunhan ollaan ajoissa liikkeellä. Tänään on tulossa hellepäivä, joten seuraava lenkki tehdään vasta auringon laskettua.

Kerttu on muuttanut kaupunkiin Keskimmäisen seuraksi, ja käy kotona vain trimmattavana. Me kaksi mummua viihdymme hyvin keskenämme.

Olen loman aikana siivoillut kaappejani, ja on aivan hämmästyttävää, miten ne ovat täyttyneet kuudessa vuodessa. Olin siinä uskossa, että tulen toimeen hyvin vähällä määrällä tavaraa, mutta jostain sitä on taas kertynyt yli oman tarpeen. 

Vaikka tilanne ei ole mahdoton, vaatii se taas tiukkoja toimenpiteitä. Tällä kerralla ei ole kysymys asioista, joihin olisin kiintynyt. Kunhan vain lajittelen ja toimitan pois.

Ikkunat pitää pestä tänään. Inhoan sitä. Nämä uudet ikkunat ovat kyllä paljon helpommat pestä, mutta silti se on ikävää hommaa. 

Toisaalta, voisihan olla mukavaa, jos näkisi ulos.

Kesäkurpitsaviljelykseni epäonnistui täysin, vaikka toisessa ruukussa majailevat yrtit rehottavat. Laitan kaiken ilmaston syyksi: kovat tuulet riepottelivat ensin kookkaan taimen monelle mutkalle, ja sen jälkeen sateet aiheuttivat homehtumista ja lopuksi kaikki hedelmän alut mätänivät. Päästin kasviraukan kärsimyksistään ja vein kompostiastiaan. 

Olisikohan olemassa jokin hyvä syy lykätä ikkunanpesua?

piilevää innostusta

Viimeinen työpäivä alkamassa, sitten lomailen muutaman viikon.

Paitsi että käyn toimistolla heti ensi viikolla it-tapaamisessa ja toisen kerran katsastamassa uudet toimitilat.

Muutakin ohjelmaa on jo kertynyt.

Olisi ihanaa lähteä jonnekin vähän kauemmas muutamaksi päiväksi, vaihtaa maisemaa. Vaikka saaristoon. 

Eilen mulla oli ensimmäinen siivouspäivä täällä uudessa kodissa. Vaikka purkamattomia laatikoita on vielä paljon, kävi siivous huomattavasti nopeammin ja vaivattomammin kuin ennen. Mikään paikka ei kipeytynyt eikä mitään jäänyt siivoamatta siksi, etten kyennyt. Pieniä asioita, mutta olen kiitollinen.

Viikonlopun ohjelmaan kuuluu yhdet avajaiset, taidenäyttelykäynti, pihan siivousta ja kirjakaapin kokoamista.

Pikkuruinen puutarhani pitää laittaa kokonaan uusiksi. Väliaidat on nyt vaihdettu ja kunhan vielä yksi kamalan ruma aidanpätkä on purettu, teen pläntille uuden suunnitelman ja aloitan.

Pääsen taimikaupoille! Ihanaa, maltan tuskin odottaa. Tosin ilo on lyhytaikainen, sillä entisen puolen hahtaarin sijaan mulla on nyt puolen aarin puutarha. Mutta puutarha kumminkin.

Hetken vielä kestää ennenkuin saan tänne kuvia. Olen hukannut sekä kameran että kuvan siirtoon tarvittavat kaapelit. Mutta uskokaa pois: erilaista on kuin ennen.

Toivo

Mulla on uusi suhde.
Kaikki on oikeastaan Jukan syytä, hän meidät varsinaisesti tutustutti toisiimme ja toimi vielä esiliinana alkuajat.
Sittemmin olemme jatkaneet kahdenkesken.
Toivo ei ole varsinaisesti kaunis katsella, mutta luja ja luotettava hän on, kunhan ensin tutustuu. Suhteemme ei missään nimessä ole julkinen, vain sisätiloissa ja rauhallisesti kahden voin hänen kanssaan seurustella. Koska mun on vaikea luottaa toisiin, meidän välillämme oli pitkään epäilystä ja kyräilyä.
Vaan se on nyt ohi, ja voin sanoa täydestä sydämestä: Toivoon voi luottaa, hän on vakaa ja turvallinen. Oikea ihannekumppani.
Olen tänään ollut lähes koko päivän Walon talolla. Maalasimme kamarin katon, Jukka kantoi myös kakluunin tiilet sisälle. Muurari tulee tiistaina.
Katon maalauksella oli kiire, jotta telineet voidaan siirtää salin puolelle muurauksen ja salin katon korjauksen tarpeisiin. Oli puhetta, että maalaan katon valmiiksi tämän ja huomisen päivän aikana, mutta päätin rutistaa kaiken jo tänään. En usko kykeneväni huomenna....
Seitsemän tuntia, yhdeksästä viiteen, välissä tunnin tauko jolloin kävin syöttämässä koiranpennun. Lämmitin heti kotiintultuani saunan, sillä lihakset tai niiden muistot ovat jo nyt kipeät. Saunoin pitkään ja tulin sisälle juuri Midsomerin murhien alkaessa. Nyt olen kypsä nukkumaan, kunhan vielä tuputan pikkukoiralle vähän puuroa.
Olen aika tyytyväinen päivääni.

maanantai

Ilmatieteenlaitos ilahduttaa kertomalla, että lunta sataa lähes koko tulevan viikon.
No, kunhan ei muutu vedeksi niin siedetään.
Mutta mun suunnitelmat menee uusiksi. Piti nimittäin rupeemani polttopuiden sahaaukseen. Uudella konesahalla, krhm.
Takkupää toi mulle perjantaina konesahan, jotta saan puut poikki. Taylorin Lissu sai timantteja, mut minä saan konesahoja.
Lissu taas on ollut mielessä, kun olimme lauantaina Tampereella katsomassa hänestä tehtyä musikaalia (?) Liz. Oli ihan suositeltava kokemus. Varsinkin, jos tekee niinkuin me ja käy vielä Plevnassa syömässä. Vielä kun olisi ollut mahdollisuus poiketa muutamalla kirpparilla, niin päivä olisi ollut täydellinen.
Eilen sitten maksettiin niitä istumisia. Onneksi lauantaina vaivannut sorminivelten särky laantui mutta liikkuminen oli kyllä tuskallista koko päivän.
Mutta olihan sunnuntai! Ei ollut tarvetta hosua vaan lueskelin rauhassa, mitä nyt käytiin kävelyllä välillä. Siitä ei voi luistaa, on nivelet sitten kuinka kipeät tahansa.
Ahneus teki taas Lillille kepposet: se oli jäänyt lauantaina ulkoporstuaan kun tulimme viimeisen kerran ulkoa. Sinne oli pudonnut muutamia rakeita Sohvin erikoismammaruokaa aiemmin illalla, eikä vanha kunnon ahmatti voinut jättää niitä syömättä. En ollenkaan huomannut koko asiaa, vaan menin suoraan kamariin ja vällyihin, laitoin valot pois ja simmut kiinni.
Ja Lillihän ei vingu moista asiaa.
Aamulla herättyäni kuulin vaimeita haukahduksia ja ihmettelin, missähän se on kun kuulostaa niin kummalta. Kun nousin sängystä eikä Lillukkaa vieläkään näkynyt jaloissani hyppimässä, arvasin jo miten oli käynyt. Ja siellähän se, iloisena kun vihdoin noustiin.
Onneksi, onneksi ei ollut kovasti pakkasta ja porstuassa on koirien kesäpedit ja kuljetuslaatikko patjoineen. Ei sillä näyttänyt olevan mitään hätää, mitä nyt janotti kovasti.
Muuten, se konesaha on kyllä tarpeellinen. Mulla on kyllä monta erikokoista sahaa olemassa, mutta kädet eivät kestä sahaamista. En jaksa sahata enää viisisenttistäkään puuta poikki, saati paksumpia. Lisäksi sahaan niin vinoon, että saha tarttuu kiinni :)
Konesahaa saan pitää kahdellä kädellä ja sillä menee useimmiten suoraan. Ja jostain syystä kirveen heiluttaminen ei käy käsille samlla lailla kuin saha.
Takkupää saa edelleen kaataa puut, minä vain pätkin niitä. Jotain rajaa sentään.

joulun jämiä ja kuvia

Moi taas.
Päivä on mennyt leipomisen ja paistamisen parissa. Piti kehittää jatkokäsittelyt erinäisille joulun jämille ennenkuin muuttuvat syömäkelvottomiksi.
Enkä millään jaksa syödä joka päivä samaa, olkoon vaikka kuinka hyvää.
Olin ostanut maitoa, koska Vähäpojan piti tulla perheineen tapanina. No, vatsatauti torppasi kyläilyn ja maito jäi juomatta. Minähän en maitoa juo, joten sille piti keksiä käyttöä.

Leipä oli loppu, joten sämpylätaikinaan sain menemään puolet liemestä. Pienen osan käytin pullataikinaan, loput menee kahvimaidoksi.

 Tuvan sisustus on hieman muuttunut. Edessä saareke, johon sijoitettiin uuni ja keittotaso. Pöytää lyhennettiin ja se käännettiin poikittain entiseen nähden.

Sämpylöitä siis tarvittiin ja niitä myös tehtiin.

Ihan hyviä tuli.

 Pullan leipominen ei sitten sujunutkaan niinkuin piti. Olin unohtanut, miten paljon pullataikina nousee ja tein muffinssivuokaan kaksitoista täytepullaa parin desin taikinasta. Niistähän tuli monstereita, kuten kuvasta näkyy. Hirviöpullat uunikaltereiden takana. Täyte jäi yli kun tein jouluksi piiraita.

 Kun uuni oli kuuma ja jämiä riitti, tein lopusta rosollista laatikkoa.

 Sekoitin rosollin joukkoon puoli pussia aurajuuston muruja ja tein kermanlopuista ja parista munasta liemen.

Tunti uunissa ja sallatti oli jalostunut maukkaaksi laatikoksi. Nam.

 Karviaiset ulkoilivat itsekseen kokkauksen ajan.

Katti varsinkin oli ulkoistamisesta närkästynyt, mutta sen taipumus tunkea kuononsa joka askareeseen sai minut kovettamaan luontoni ja tuuppasin mirrin pihalle. Sisäänpäästyään se ei ollut näkevinäänkään ketään.

Koirat sen sijaan eivät olleet moksiskaan, vaan oikaisivat odottamaan maistiaisia. Joita ei kylläkään tarjottu.
Lattia on kulunut keinutuolin alta. Maalaushommia tiedossa...

Katin kiipeilypuu on enää tynkä. Jatkuvan riekkumisen voimasta kapistus oli ihan kanivino ja vääntynyt. Lisäksi se on suoraan ilmalämpöpumpun edessä joten katin irtokarvat levisivät tehokkaasti akrobatiaharjoitusten aikana pitkin huushollia. Tähän kyllästyneenä purin pois ylimmät osat. Mökötystä kesti kaksi päivää.

Että semmoinen lauantai tänään.

vauhris jälles

Nii se vaa alko tyät ja touhut.
Perjantaehtost syätti Takkupään kans kravui. Ko tunnus et tule kylmä yä, etei viittin oikke ulkon istut, ni ajateltti et koitetast katta kasvihuanehe. Tule sillekki sit käyttö tänä suven, ko siäl ei ol mittä ollu kasvamas.
Meil oliki vaik kui kiva! Laitetti kaik lyhry, mitä loyrys, roikkuma katost, mää repäsi vanhast lakanast hianon pöytliinan puutarhapöyräl, ko oli nostettu sisäl ja siit jäi viäl kappala sivupöyrällekki.
Tänä vuan syätti kanttarellikeitto aluks, jotta lämmint tarvitte ain syär ja juamaks meil ol kuahuviini.
Kravu oliva isoi ja tänä vuan oikke hyvi. Meil ol hauska vissi, ko tultti tuppa ja nukkuma joskus kolmen mais. Aamul.
Lauanta tiätty nukutti pualen päivä ja sit Takkupää jälles läks.
Mul ol josta tullu niimpali virtta et rupesin pesemä tuva akkuni. Otin tuplat alas (nee o ollu paikallas koko suve..), liotin liimapaperit pois ja pesin klasit ja pokat nuukaste yltpäält. Laiti kaik takas ja ripusti puhta verho ja oi, ko ol kaunist! Ja hyvä miäl! Ja väsy! Huamakka, väsy...
Täyty viäl joku päiv tilkitä ja laitta uure liimapaperi, enneko tule kylm. See jäi tekemät.
Maananta men tyäpaikal ja tunnus hiuka niinko olis ollu öksyksis, mut kotti osasin kumminki tul. Tänä ole tyätöitte lisseks hoitan kulttuurseura rakennusmestarin virkka ja huameltta täyty menn jälles sorvamol.
Mut se väsy. Munt o väsyttän oikke aika taval viime päivin. Ja öin.
Lauantan väsytt se perjantaine valvomine ja sit se kolmtuntine akkunitte kuuramine. Nukusin yässe oikke makkiast. Pyhän touhusin jotta muut mut nukusin kumminki  liki neljä tuntti yhte meno enkä ollu maananta-aamuste yhtä väsyny. Tyäpäiv ja pitk ajomatk teki sen, et nukusi viimäsyänäki oikke hyvi, vaik jäseni särki.
Ei mun olekka enä uni hukas. Mikä helpotus. Kui voiki käyrä nii hermoihi see etei saa nukutuks. Ja kui seeki tule ny, ko sais nukku, eikä vaivan sillo, ko mukula oli piäni ja valvottiva. Sillo ei olis lainka haitan piän unettomuus. Huoh.
Laiti äske nii hyvä ruakka, et saa nährä, tulek sitä säästetyks huamiseks vai ahnetunk tänä kaik. Joskus tarvitais toine ihmine hillittemä, ko itte ei pyst. Taik ei tahro.

Meijän katti o nykysi oikke ahmatti. Se syä kupillise raksui aamuste ennenko se mene ulos. Sit se toristettavaste syä kolm-neli hiirt päivä mitta ja ehtost ko se tule sisäl, se pitä kamala meno jote kuppi ol täys. Mihe maha se niit oikken tunke, ko se ei ol lainka paks? Kyl koirakki etus perkava ko ruast on kysymys, mut katti pistele kokkos nähre moninkertaseste. Vai ollek meil kalorittomi hiirei...?

viimäne lomapäiv

Ole ollu valla verka koko viiko. Enimäkses istunu ja lukenu.

Eilä sit kattelin ympärillen, et jos ei nyt rupp siivoma, ei täält enä löyrä ulos. Lykkäsin sit kaik matoriavut pihal ja haravoittin Testivoittajan kans koiran- ja emännänkarvat lattioilt.

Ei ol mikkä yksinkertane asi seekä siivomine. Koirist varise melko vähä ja lyhkässi karvoi, nii et niist ei ol hualt, Testivoittaja selvittä ne suuhus helposte.
Onkelmi tule kamaris, misä mul on piän ryijymatto sänkyviäres. See on puhrast (!) villa mist lähte, Sohvi avustuksel, suuri keltassi hahtuvi. Sohvi nimittäin rakasta kuaputta sitä matast.

Nämä Sohvin kuaputtamat keltaset villatukot kerä ittes mun hiuksi, mik varise ko harjan tukkatan aamusi.
Voit kuvitell: pualmeetrissi hiuksi sotkeentunen keltassi villatukkoihi. Takkupää ei oikken tykk ko löytä semssi sukistas. Eikä Testivoittajaka meina selvit niist kakistelemat.

Eilä luulin, et Testivoittaja tukettu sihen paikka. Hän ökköttel jo parin ottesse ja sit ko imuroitti sänky alt, häne äänes muuttus uhkavaks mörinäks. Juur ko meinasin katkast virra ja ruvet henkenpelastustoimeihi, hän sai niinko hikan, hytkätt pari kertta ja niäl jotta aika isso. En tiär mitä mahro olla, mut see kumminki selvit koko letku mita ja loppusiivous sujus hyvi.

Enne mailmas pruukkasin ain tarkasta sänkyaluset ennenko rupesin imuroittema. Mukulil ol tapan lykät sänky al kaikkilai rompet, mikä ol pakko otta pois. Nykysi mul ei piräis ol sänky al mittä enkä kykene semssi tarkastuksi pitämänkä. Olisik nykki ollu joku koirate lelu taik Sohvin omima sukka sänky al. Jotta semmost kumminki, mikä mahtu imurinletkust.

Ko olin vauhtin päässy ni rupesin viäl leikkama nurmikko. Sihe olis tarvinnu otta niittokone, mut mul ei taira ol sihe sopiva penssa nii et oti ruaholeikkurin vaa. Ajelin hiljakses ensiks etupiha ja sit läksin sauna erest päi trekooli alareuna. Söin mennesän suviomenan ja kattelin surkkioi faarelmapuskian, misä roikku viäl kärväste kuivattami marjamuumioi.
Tykkän kattel trekoolian samal ko leikkan ruaho. Ei mun muuto tul joka nurkas nii käyryks, mut ruaholeikkuus kyl.

Juur ko olen leikkamas faarelmapuskate takan, joku häälättä mun takanan ja mää peljästysi nii maa jessuksest, kiljasin ja hyppäsin ainaki meetri sivu. Mut jos mun syrän löi tyhjä, ni kyl peljästys Takkupääki, ko tul munt jäätelöl hakema. En ollu lainka kuullu, et hän ol tullu ja hän pääs mun yllättämä. Hyvä etten lyän hänelt silmä mustaks säikähryksest.

Ko oltti jäätelö syätty, jatkon ruaholeikkamist ja hetken pääst Takkupää tul jatkama. Mää haravoittin ja rupesin lämmittämä sauna. Pelkästäs etupihalt tul kaks kottikärrykuarma ruahosilppu. Kyl hiuka ussemi tarvitte ruvet leikkama.

Ei tarvit vissi erikses sanno, et ehtost oli liikkumine enemän ko tuskallist.

Ja siit puhe ollen: eilän tul lasku siit roskalavast, mikä erellisviikol täytetti. Ei mikkä ihme, et olttin kippiöi ja väsynei. Siin ol paino 2900 kg, mikä suurimaks osaks ol Keskmäise ja mun kantama. Hintta sil kuarmal tul lähemäks kuussata euroraha, nii et sai ol viimänen kert ko meil koota ryänä nurkkin. Ilmasist kattotualeist tule kallei, ko niit varastoira vajan takan viistoist vuatt ja viärä sit kaatopaikal. Terveissi vaa.

Tämä o mun viimäne lomapäivän täl kertta ja meinan viättä sen.... En tiär viäl mill taval, mut piretyks tule, see on varma.

kova hinta

Tehti eilä keskimmäise pojan kans pihasiivo, ko on kerra lava pihal. Saatti koko lava täyttö ryänä, se ol jälles lissäntyn ittekses ko en ollu vahtinu.

 Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.

 Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.

 Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.

 Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.

 Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.

 Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.

Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.

Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.

Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.

Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.

Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.

riamumaister

Meijä Sohvi tul eilä kotti sertifikaattin kans, ruseti ja pokaali fölis. Ei hän kuulem niimpali kaunemp ollu ko toise, mut ko hänt ei sare haitannu lainka, ni hän esiinnys reippaste ja voitt. Paras narttu kakkone, jos joku sattu tiätämä mitä se tarkotta.

Sit hän nukus koko ehtopäivän, niinko ain näyttelyreissu jälkke. Vaik ei kaukemal käyny ko Raumal.

Hän tul nii aikasi kotti, etten kerjenn siivoma lainka. Hätines ehrin käyrä kirkonkyläs multaostoksil kaatosattes, sit Sohvi jo tuatti kotti. Juatti sit yhres pokaalkaffet, taikk hän sai piänen kermatilka, itte laitin kaffet joukko.

Ehtopäiv meni kasvihuanen kans askaroires. Pesin sen puhtaks leväst ja perkasin ämpärillisen vesiheinä sisält. Ko se ol ilma kattolevyi viimässuven, ni vesihein ol siämentänny koko lattian täytte. Hiakast sen onneks saa helposten pois. See ol kyl nii mehevä, et mun tul kanoi ikävä. Hee olis tykänny ko olissiva saan nii mehevä vesiheinä nokittavaks.

Eiläses sanomas ilmotetti jälles maatiaiskanan poikki myytäväks. Sama piikkiöläist kantta ko Tyyne-vainaki. Jos mul olis se talvikanala ni olissin soittan ja varannu kymmenkunt tipo. Vissi sentähre mul ei sitä kanala ol.

Ko olin kasvihuane siivon ni laahasi sin niit kasvusäkei ja istuti kaik ykstoist tomaatintaint ja sen hassumaisen kurkun. Nyy on sit hualt ja vaiva, et saa syätävä omast pihast. Kesäkurpitsa ja jottalai salaatti mahruis viäl, ko vaa hake lissä säkei.

Suuri traamoi näytellä mun trekoolinpualesen akkunan takan. Siin o linnunpönttö ja tänä vuan siin asu sinitiaine. Ainaki viäl. Hänel on kova vähti, ko kirjosiapot tahtois pessi samas pöntös. Talitiaine muina hävis siappoparil ja jourus luavuttama pönttös, mut sinitiaine on jo yhre siappoparin karkottanu, kui käyne tämän kans. Tekis miäli puuttu asia, ko sinitintil taita ol jo poikassi, mut toisaltas luanno kulkku on paha puuttu. Täyty katto viärest vaa kui sitkemp voitta.

Paitti et tikka mun tule komennettu ja uhkailttu. See mokoma hakka pöntöt rikk ja viä pikkulinnute poikase. Kamal kyl ni munt ei haitta se poikaste viämine niin pali, tarvitte tikanpojakki ruakka, mut ko se pöntö hajottamine. Jos laitta pellinpala lentoauko ympärs, niinko Takkupää viimeks teki, ni see hakka pöntön kylkke reiä. Vandaalitikka.

En lakka ihastelemast puutarhan kauneut. Vaikkei siäl kuki ko helmililjat ja vaahtera (narsissit tiätty) ni se on kaunis ja tuaksu hyvält. Sare jollan taval korosta sitä kauneut, saa ruaho ja lehret viherkäisemmiks ja linnunlaulu kirkkamaks. Ja ajatus siit, et kaik ihanuus on viäl eres, saa miäle riamuttema.

Heti, ko aurinko paista pari tuntti, puhke herelmäpuut kukka. Nee on täys suuri knupui. Hyvän kakkosen tule sit voikuka ja niitte niittämises mene kaik ehtot muutaman viikkon, jos tahto saar ne pysymä kuris.
Mikä siin olle, et voikuka ova kaunei ja kesässi kaupunki puistois ja karuvarsil taikk sorvaamo airaviäres, mut omal pihal ne ruppeva kiukuttama?

Pensastasku tosa akkunan takan on ny vissi sitä miält, et istun häne reviirilläs kirjottamas. Täyty menn toimittama jotta hyäryllist et hän voi jatka pesärakennust ja rouva liahakointti.

päivittely

Nukusi aamuste nii makkiast, et tyäkaver pääs yllättämä ja herät mun seittemä aikka. En muist kosk olis semmost tapattun viimeks.
Mul on nyy semne hiukan pöllättäny olo, ko heräsi nii äkkin. Taikk kyl mar kaik äkki herävä, mut mun tarvitte saar rauhas aukast silmän, tunnustell oloan ja niinko asettu olemaha ennenko nousen ylös. Tomne yhtäkkine hyppämine pystö enneko silmäkkä on kunnol auk teke päiväst jollantaval sekavan. Mun päässäni siis.

Joo'o, on se joskus muistaki syist sekasi. Myännän.

Ole ollu kiirune mukaval taval enkä sen tähre ol käyny tääl avautumas. Puutarhahommat o sujunu aika hyvi, vaik olenki ain jälkke kippiä. Takkupää uhras pyhäpäivän mun kans olemisse ja mee saatti monttalai semmost tehryks mihe en olis yksinän pystyn. Kasvihuaneki on nyy korjattu ja pensasmustika siirretty paremppa paikka.

Olen myäs tilannu airaseippäi, saara trekool lailles airatuks et lakka rusako ja peura  tramppamast siäl. Taikk paremminki koirat pysy pihas mut saava isomma alue juaksentelemist varte.

Lilli läks eilä mammalomal, mee Sohvin kans oroteta uutissi tääl koton. Sohvi käy ain ulos mennes haistelemas portil, et meniks se äite varmasten täst eikä ol tullu takas. Vähäkoira vaikutta hiuka yksnäiselt ja olenki ajatellu et otan hänt taas mukka ain ko on mahrollist.

Nyy on piiput hajal. Kamal kasa rikknäissi tiilei on kamari akkuna all ja katol on pressut tellinkeitte pääl. Ens viikol piräis muurmestarin sit tulema.
Samas revitti porston sisäkatto auk ja otetti märät villat pois. Mut siält tul pehu ja roska! Mee olin ko riihelt tulos ko tyä ol tehty. Se saa oll nyy loppukesä saakk auki et kuiva, sit laiteta uuret täyttet talveks ko kato on kunnos. Nyy jos viäl katto vuata ni see valu suara porsto lattial, ei muut ko ämpär al vaa.

Yhtä ei tullu home taikk lahosiäne haju ko avatti katto. Olin hiuka peljänn et se olis ruvenn märäntymä mut onneks nii ei ollu käyny. Yks hiirvainaja löyrys ja ampiaisenpesi muutama, siin ol kaik mitä kymmene vuaren aikan ol porstovintil kokkontunnu.

Olen sentä kerjenn tänäaamuste lukema sanomlehren ja mun pist silmä yks juttu. Lehre mukka vaan kolmasosa vanhemist pistä lapslisät säästö kakarittes tileil, kaik muu käyttävä ne elämisse. Kirjotukses ol hiuka semne sävy et tämä olis vääri ja et mukula ei opi säästämä ko vanhema ei näyt esimerkki.

Ensinnäkkä en ymmär mil taval nämä kaks asia liitty toissis, sil et vaik vanhemma ei säästäiskä lapslisi voi ne silti opetta lapsilles rahankäyttö.

Ja toiseks, sillon nelikymmentluvu lopul, ko lapslisä ruvetti maksama, se tarkotetti nimenoma äiteil käytettäväks lapsen tarppeissi. Voi oll sattuma et ruvetti puhuma lapslisäst eikä äitenpalkast, sil et semmostaki sanontta sillo viljeltti. Tarkotus ol helpotta perhen toimentulo, ko äiten ol huan käyr töis jos ol enemä mukuli. Ja olen kyl sitä miält, et jos on vara säästä koko raha lapsen tilil, ei sitä tarvittis nosta lainka. Semne ajatus, et yhteiskunt tuke jonku säästötilin karttumist, tuntu kummalliselt. Vaik säästämine sinänsä o hyvä ja tarppeline asi.

Muut huamautettava en löytän, tv-liitte sanaristiko täytin.

Ulkon o nii satte muatost et tarvitte menn hiukaks aikka kokkoma tiileskivei pois akkuna alt. Ehjimmist laron kasvihuane lattia, rikkeny kokkon kassa ja istutan pääl kivikkokasvei. Kuvi tule joskus.

sattumuksi

Tämä o ollu tavaline päivä.
Ja sisältäny tavalissi tapahtumi.

Aamul sain sentäs rauhas juar aamukaffet ja täyttä sanaristiko, ennenko täytys lähti kirkonkylä. Mul ol tän nukkiskurssi ja tehti sänkyi. Oman o viäl kuvamat ja keske ne meilt jäiki, ens kerral tehrä valmiks.

Huame aamust ei soit kello, se o ainuva aamu viikost ko en lait herätyst. Jos saan koko yän nukutuks ni herän siin kuure ajois kumminki. Mut tuski saan. Sit voi menn kahreksanki jos on pali valvonu.

Huamen yhrentoist aikka ajatteli jookat. Kokonaise tunni. Luin lehrest et huame o mailmalaajune jookamaraton, mikä mene ympärs pallo sil taval, et joka maas jookata tunti alkkate kell ykstoist. En lähre minnekäs salil ko jookan tos omal matol vaa. Kelppa seeki varma.

See jälkke tarvitte lasket linnui pihal, et kui mont mitäki laji näky. Ja ilmotta jonkkus, mitä en ny muist, mut luen sen huame lehrest.

Ko tulin päiväl kirkonkyläst, kaupa ja kirjaston kaut, ni tein kauhiattoma suure salati ja söin sen kaik. Kyl vaa saa vattas killilles salatillaki, ko tarppeks syä.
Oli tyrnevä olo ko läksi ulos. Ensiks kanno sauna vett. Sinine saunämpär ol pualillas vett ja ajatteli tuar sen tuppa tiskivereks. Tullessan vilkasi ämpäri ja peljästysi iha jessuksest. Hyvä etten huutanu: siäl ämpäris lillus vainaja. Joku siimahänt ol päässy sauna ja ollu nii taitamaton et ol puronnu ämpäri. Hyääh.

Kaaroin veren pois ja nakkasi vainaja komposti, ete koirat saa. Hee tykkä kanniskella raatoi.

Ämpär piti laitta pesujono ja sen tähre mun tarvitt kantta saunvesi sit yhrel ämpäril. Ei sitä onneks tarvinn tranut ko muutama kipolline.

Huussin tyhjennys oli kans pakko tehrä tänä. Helkkari ko lumi ol kova ja luukun pääl ol jäät enkä meinan löyttä ruuvireikki. Sit ko löysin, ni huamasin, etei niis kaikis lainka ruuvi ollukka.
Mää en koska ymmär ruvet ajois toime, ja sit se asti on niin pahuksen täyn ja painav. Täll kertta homma sujus kumminki hyvi ja sain kaik lailes tehty.

Vaik se o raskas homma ja aiheutta ain lisäkivui seuravaks yäks, olen kumminki joka kert ilone ja tytyväine itteeni ko olen saan sen tehryks. Tule semne olo, et olen sentä jollantavall hyärylline ja ainaki jossa asiois pärjän ittekseni. Hyvä minä!

Sit olttinki koirien kans lorvikamaris askaroittemas joku tovi. Lunt rupes tulema oikke sakkiast ko olin huussintyhjennykses, mut ei sitä sit onneks kauat kestän. Pari-kolm sentti tul lyhyes ajas.

Lämmitetti sauna ja sit viäl, ennen ko mentti sisäl käytti hakemas tuppan puit. Oli ruvennu tuulema oikke aika taval ja ko olin puuhuanes ni eiks tuul lykkä oven kii ja haka putto paikalles. Sohvi koikkaroi kynnyksel ja hyppäs sisäpual juur enne ko ovi paukatt kii.

Siäl oltti. Sohvi katos munt et kui me nyy pois päästä? Mut en ollu ensmäst kertta fankattun puuhuane. Mukulan olles mun kiusaloine pikkuserkkun pist usse oven kii eikä päästän pois. Olin millo puuhuanes millo pikkulas ja opesin jo all kymmenvuatiaan kui siält pääse. Ainoastas naveto ovi en saan auk, mut siäl ol lämmi ja ain voisis raaputta sikka korvantakka niin kaua et joku tul päästämä pois.

Rupesin tikun kans nostama haka ylös, mut oli siin vähti. Rako o piän ja ovi vissi turvoksis, ko haka ol nii piukas, kui oli mennykki niin piukka. Sohvi koit olla avuks ja pureskel kaik tiku, ko hän huamas et mää niit tarvitti. Lopultas, ko luulin jo et täyty soitta naapuril ni sain haan nostetuks ja oven auk. Mut en kerjen puukorin tarttuma ko tuul paiskas ove uurelles kii. Nyy meinas Sohvi jäär jälles rakko ja hän peljästys oikke aika tavall. Haka ei onneks menny enä kii ja me pääsin ulos ilma vaiva.

Tuul o erells kova ja puuskast, tuntu et torpp heilu vaikkei see ol mahrollist. Tämä o hautautunu nii syväl lume ete tätä heilut mikkä. Mut valot vilkku ja saa nähr menek meiltäki sähköt viäl enne aamu.

Nyy otan kirjaston kirja ja mene sänkky lukema.