...enimmäkseen, kun olen niin hidas ja huono tähtäämään. Ja joudun kuvaamaan kännykällä.
Tänään paistoi aurinko ja tuvan lattialla oli mukava touhuta:
Nallea pitää kurmottaa.
Tähänkö mä aamulla pissin..?
Ai nii, tää nallu..
Tulee kuulemma joku pääsiäinen
Tuun sua kattomaan nyt.
Ei kun menenkin tuonne..
Äiti on syönyt kaiken ruoan
Vesi on kuulkaa märkää, ei kannata haistella
Pullanmuruja..?
Pylly.
Äidin kuppi on tooosi tyhjä.
Mä löysin uuden lelun!
Murr, en anna äidille!
Ravistan..
..ja puren kovasti uusilla hampaillani.
Äh, äiti tahtoo aina pestä.
Puren sitä kuonoon...
Kattia vähän pelottaa eikä syyttä.
Pöö, Hertta-täti!
Heippa!
Tässä oli vain noin kymmenen minuuttia päivästä. Huoh.
Ipana saa riekkua vartin verran joka ruokailun jälkeen tuvan lattialla, ja sinä aikana kukaan ei voi tehdä mitään. Koko ajan pitää vahtia, ettei vikkelä ipana katoa, jää jalan alle tai tee itselleen vahinkoa. Lilli ja katti pelkäävät mokomaa vipeltäjää, Lilli kyllä enemmän.
Mutta kun on se vartti leikitty, niin uni maistuu seuraavaan ruokailuun asti. Huoletonta pikkupennun elämää.
tiistai 26. maaliskuuta 2013
maanantai 25. maaliskuuta 2013
Toivo II
Multa jäi kertomatta tarkemmin, kuka on Toivo.
Nähkääs, silloin kun Walon taloa alettiin kunnostamaan, ostettiin semmoiset kätevät telineet, joista saa koottua erilaisia työtasoja tarpeen mukaan.
Kamarin kattoa varten ne koottiin semmoiseen muotoon, että mun oli helppo portaita pitkin niille kiivetä.
Mulla on ollut koko ikäni armoton korkean paikan kammo. Korkeintaan tuvan penkille uskallan kiivetä irroittamaan ilmalämpöpumpun suodattimia, silloinkin pitää otta seinästä tukea.
No, telineille kiipeäminen oli siis aivan järkyttävän vaikeaa eikä työstä tahtonut tulla mitään, kun mua pelotti niin paljon. Työparini Jukka taisi sanoakin, että työ saattaisi sujua paremmin, jos irrottaisin edes toisen käden telineestä...
Sitten pidin monta päivää toisella kädellä kaiteesta ja skrapasin toisella, ja joka välissä kielsin Jukkaa turjuttamasta sitä hemmetin telinettä, joka oli mielestäni kaatumaisillaan.
Vaan kaikki mikä ei tapa, vahvistaa luonnetta: kun oli päästy maalausvaiheeseen, saatoin jo osan aikaa sutia pitämättä lainkaan kiinni.
Ja lopulta ihan yksin.
Kun maalaus oli loppuvaiheessa, huomasin telineen kaiteessa tarran, jossa luki Toivo. Sen pahuksen häkkyrän nimi oli Toivo. Ja on vieläkin.
Se on kyllä jatkossakin ainoa, jonka varaan uskon raihnaisen kehoni. Vain sisällä, tasaisella alustalla ja joka pyörä lukittuna. Mutta kumminkin.
Oikeastaan mun piti julkaista Juniorista muutama kuva, mutta se pahus on jo niin vikkelä etten saa oikein kummoisiakaan. Yritän tähtäillä huomenna uudestaan.
Nähkääs, silloin kun Walon taloa alettiin kunnostamaan, ostettiin semmoiset kätevät telineet, joista saa koottua erilaisia työtasoja tarpeen mukaan.
Kamarin kattoa varten ne koottiin semmoiseen muotoon, että mun oli helppo portaita pitkin niille kiivetä.
Mulla on ollut koko ikäni armoton korkean paikan kammo. Korkeintaan tuvan penkille uskallan kiivetä irroittamaan ilmalämpöpumpun suodattimia, silloinkin pitää otta seinästä tukea.
No, telineille kiipeäminen oli siis aivan järkyttävän vaikeaa eikä työstä tahtonut tulla mitään, kun mua pelotti niin paljon. Työparini Jukka taisi sanoakin, että työ saattaisi sujua paremmin, jos irrottaisin edes toisen käden telineestä...
Sitten pidin monta päivää toisella kädellä kaiteesta ja skrapasin toisella, ja joka välissä kielsin Jukkaa turjuttamasta sitä hemmetin telinettä, joka oli mielestäni kaatumaisillaan.
Vaan kaikki mikä ei tapa, vahvistaa luonnetta: kun oli päästy maalausvaiheeseen, saatoin jo osan aikaa sutia pitämättä lainkaan kiinni.
Ja lopulta ihan yksin.
Kun maalaus oli loppuvaiheessa, huomasin telineen kaiteessa tarran, jossa luki Toivo. Sen pahuksen häkkyrän nimi oli Toivo. Ja on vieläkin.
Se on kyllä jatkossakin ainoa, jonka varaan uskon raihnaisen kehoni. Vain sisällä, tasaisella alustalla ja joka pyörä lukittuna. Mutta kumminkin.
Oikeastaan mun piti julkaista Juniorista muutama kuva, mutta se pahus on jo niin vikkelä etten saa oikein kummoisiakaan. Yritän tähtäillä huomenna uudestaan.
lauantai 16. maaliskuuta 2013
Toivo
Mulla on uusi suhde.
Kaikki on oikeastaan Jukan syytä, hän meidät varsinaisesti tutustutti toisiimme ja toimi vielä esiliinana alkuajat.
Sittemmin olemme jatkaneet kahdenkesken.
Toivo ei ole varsinaisesti kaunis katsella, mutta luja ja luotettava hän on, kunhan ensin tutustuu. Suhteemme ei missään nimessä ole julkinen, vain sisätiloissa ja rauhallisesti kahden voin hänen kanssaan seurustella. Koska mun on vaikea luottaa toisiin, meidän välillämme oli pitkään epäilystä ja kyräilyä.
Vaan se on nyt ohi, ja voin sanoa täydestä sydämestä: Toivoon voi luottaa, hän on vakaa ja turvallinen. Oikea ihannekumppani.
Olen tänään ollut lähes koko päivän Walon talolla. Maalasimme kamarin katon, Jukka kantoi myös kakluunin tiilet sisälle. Muurari tulee tiistaina.
Katon maalauksella oli kiire, jotta telineet voidaan siirtää salin puolelle muurauksen ja salin katon korjauksen tarpeisiin. Oli puhetta, että maalaan katon valmiiksi tämän ja huomisen päivän aikana, mutta päätin rutistaa kaiken jo tänään. En usko kykeneväni huomenna....
Seitsemän tuntia, yhdeksästä viiteen, välissä tunnin tauko jolloin kävin syöttämässä koiranpennun. Lämmitin heti kotiintultuani saunan, sillä lihakset tai niiden muistot ovat jo nyt kipeät. Saunoin pitkään ja tulin sisälle juuri Midsomerin murhien alkaessa. Nyt olen kypsä nukkumaan, kunhan vielä tuputan pikkukoiralle vähän puuroa.
Olen aika tyytyväinen päivääni.
Kaikki on oikeastaan Jukan syytä, hän meidät varsinaisesti tutustutti toisiimme ja toimi vielä esiliinana alkuajat.
Sittemmin olemme jatkaneet kahdenkesken.
Toivo ei ole varsinaisesti kaunis katsella, mutta luja ja luotettava hän on, kunhan ensin tutustuu. Suhteemme ei missään nimessä ole julkinen, vain sisätiloissa ja rauhallisesti kahden voin hänen kanssaan seurustella. Koska mun on vaikea luottaa toisiin, meidän välillämme oli pitkään epäilystä ja kyräilyä.
Vaan se on nyt ohi, ja voin sanoa täydestä sydämestä: Toivoon voi luottaa, hän on vakaa ja turvallinen. Oikea ihannekumppani.
Olen tänään ollut lähes koko päivän Walon talolla. Maalasimme kamarin katon, Jukka kantoi myös kakluunin tiilet sisälle. Muurari tulee tiistaina.
Katon maalauksella oli kiire, jotta telineet voidaan siirtää salin puolelle muurauksen ja salin katon korjauksen tarpeisiin. Oli puhetta, että maalaan katon valmiiksi tämän ja huomisen päivän aikana, mutta päätin rutistaa kaiken jo tänään. En usko kykeneväni huomenna....
Seitsemän tuntia, yhdeksästä viiteen, välissä tunnin tauko jolloin kävin syöttämässä koiranpennun. Lämmitin heti kotiintultuani saunan, sillä lihakset tai niiden muistot ovat jo nyt kipeät. Saunoin pitkään ja tulin sisälle juuri Midsomerin murhien alkaessa. Nyt olen kypsä nukkumaan, kunhan vielä tuputan pikkukoiralle vähän puuroa.
Olen aika tyytyväinen päivääni.
torstai 14. maaliskuuta 2013
mies talossa
"Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää."
Meillä ei kuitenkaan asustele Ollin pakinoiden Mustapartainen, vaan Sohvin tuottama söpöliini.
Olemme siis vauvaperhe.
Muiden mummujen tapaan meitä Lillin kanssa huolestuttaa monet asiat. Onko vauvalla nälkä, onkohan se pissinyt, paleleeko se? Hengittääkö se? (tämän olen jo usein käynyt tarkistamassa..)
Sohvi-äiti on huoleton, käy silloin tällöin lipaisemassa pojan puhtaaksi, istuksii hetken imettämässä ja kaivautuu sitten omaan petiinsä.
Kun sisaruksia ei ole, täytyy pienen tyytyä korvikesiskoon.
Sen päälle voi nukahtaa, mikä onkin korvikkeen tarkoitus.
Ilman salamaa tulee hämäriä kuvia, mutta kun salama ottaa simmuihin..
Sohvi ei ole koskaan kohdellut leluaan näin rakkaasti kuin poikansa.
Tänä aamuna oltiin touhua täynnä eikä kuvista tullut enää oikein minkäänlaisia.
Mutta söpöys säilyy epätarkkanakin..
Musta parta ja komea profiili.
Massu on täynnä koiravauvanruokaa ja uni houkuttelee.
Mun pitäisi lähteä kirkonkylään kauppareissulle, mutta en millään malttaisi. Ipana on kerrassaan hurmaava, varsinkin kun äitinsä hoitelee vielä toistaiseksi puhtaanapidon.
Laitoin aamulla tuon häkin pohjamaton alle lämpötyynyn, kun näytti että pentu tärisi koko ajan yksin ollessaan. Ainahan tuollainen yksinäinen pentu vähän tärisee, mutta pelkään että tämä palelee. Lämpötyyny on vain toisessa päässä häkkiä, joten se pääsee pois jos tulee liian lämmin.
Hertta muisti vielä viime vuodelta, ettei hänellä ole asiaa tupaan kun siellä on pentuja. Sohvi ei kylläkään ole yhtään ahdistellut kattia, ja luulenkin että ongelma on kokonaan katin korvein välissä. Asia hoituu varmaan ajan kanssa.
Meillä ei kuitenkaan asustele Ollin pakinoiden Mustapartainen, vaan Sohvin tuottama söpöliini.
Olemme siis vauvaperhe.
Muiden mummujen tapaan meitä Lillin kanssa huolestuttaa monet asiat. Onko vauvalla nälkä, onkohan se pissinyt, paleleeko se? Hengittääkö se? (tämän olen jo usein käynyt tarkistamassa..)
Sohvi-äiti on huoleton, käy silloin tällöin lipaisemassa pojan puhtaaksi, istuksii hetken imettämässä ja kaivautuu sitten omaan petiinsä.
Kun sisaruksia ei ole, täytyy pienen tyytyä korvikesiskoon.
Sen päälle voi nukahtaa, mikä onkin korvikkeen tarkoitus.
Ilman salamaa tulee hämäriä kuvia, mutta kun salama ottaa simmuihin..
Sohvi ei ole koskaan kohdellut leluaan näin rakkaasti kuin poikansa.
Tänä aamuna oltiin touhua täynnä eikä kuvista tullut enää oikein minkäänlaisia.
Mutta söpöys säilyy epätarkkanakin..
Musta parta ja komea profiili.
Massu on täynnä koiravauvanruokaa ja uni houkuttelee.
Mun pitäisi lähteä kirkonkylään kauppareissulle, mutta en millään malttaisi. Ipana on kerrassaan hurmaava, varsinkin kun äitinsä hoitelee vielä toistaiseksi puhtaanapidon.
Laitoin aamulla tuon häkin pohjamaton alle lämpötyynyn, kun näytti että pentu tärisi koko ajan yksin ollessaan. Ainahan tuollainen yksinäinen pentu vähän tärisee, mutta pelkään että tämä palelee. Lämpötyyny on vain toisessa päässä häkkiä, joten se pääsee pois jos tulee liian lämmin.
Hertta muisti vielä viime vuodelta, ettei hänellä ole asiaa tupaan kun siellä on pentuja. Sohvi ei kylläkään ole yhtään ahdistellut kattia, ja luulenkin että ongelma on kokonaan katin korvein välissä. Asia hoituu varmaan ajan kanssa.
maanantai 11. maaliskuuta 2013
mokamaanantai
Onko teillä usein semmoisia päiviä, jolloin jo aamukahvin jälkeen tuntuu siltä, että kannattaisi mennä takaisin sänkyyn ja odottaa seuraavaa päivää? Mulla on tänään semmoinen.
Vaikkei kovin paha, niin kumminkin riittävän ärsyttävä. Tökkäsin aamulla hammasharjalla poskeen naarmun. En ymmärrä, miten se kävi, mutta onnistui vain. Nyt on kieli pyörinyt naarmussa koko päivän, niin että alkaa jo vetää leukaa vinoon. Huoh.
Rautakaupassa sohlasin korttipäätteen kanssa.
Kananmuna putosi ruokaa laittaessa lattialle, onneksi se oli keitetty.
Kahvimuki oli pudota ensin hyppysistä, sitten pöydänkulmalta ja lopulta se onnistui sukeltamaan tuolin alle, mutta oli jo siinä vaiheessa sentäs tyhjä.
Laitoin jalan väärään saappaaseen enkä ollut saada sitä pois (siis todella!!)
Äsken istahdin huolimattomasti keinutuoliin ja jymähdin persuuksilleni lattialle. Auts. Hetken tuumin, että jään siihen töröttämään loppuillaksi, mutta könysin kuitenkin jaloilleni. Lilli olisi kyllä tykännyt, että mamma istuu ja pitää häntä hyvänä.
Horoskooppi lupasi tälle päivälle jännitystä ja seikkailuja, mutta vaikka kävin ystävän kanssa kirpputorikierroksella, ei sitä juuri seikkailuksi voi sanoa. Jännitystä irtosi hipun verran ostoksestani: ostin jäätelökoneen (8€) vaikken ollut varma, toimiiko se. Siitä puuttuu toinen kulho mutta on muuten ihan kelpo peli. Ja ainakin tyhjänä se pyöritti sekoitintaan, kun kokeilin.
Nyt kulho on pestynä ja kuivattuna pakastimessa, huomenna voin kokeilla, toimiiko vekotin kunnolla.
Olen itsekin ihan hämmentynyt asiasta - jäätelökone!
Mietimme jo ystävän kanssa kaikenlaisia makuvaihtoehtoja. Marja-, hedelmä-, jogurtti-, suklaa- ja pähkinäjäätelöt pitää kokeilla ja mietimme, voisko kokeilla mantelimassaa tai kuivattuja hedelmiä? Ystävä epäili, että lähiviikkoina syön pelkästään jäätelömasiinalla veivattuja eineksiä :)
Tunnen itseni vuoden turhakkeeksi...
Vaikkei kovin paha, niin kumminkin riittävän ärsyttävä. Tökkäsin aamulla hammasharjalla poskeen naarmun. En ymmärrä, miten se kävi, mutta onnistui vain. Nyt on kieli pyörinyt naarmussa koko päivän, niin että alkaa jo vetää leukaa vinoon. Huoh.
Rautakaupassa sohlasin korttipäätteen kanssa.
Kananmuna putosi ruokaa laittaessa lattialle, onneksi se oli keitetty.
Kahvimuki oli pudota ensin hyppysistä, sitten pöydänkulmalta ja lopulta se onnistui sukeltamaan tuolin alle, mutta oli jo siinä vaiheessa sentäs tyhjä.
Laitoin jalan väärään saappaaseen enkä ollut saada sitä pois (siis todella!!)
Äsken istahdin huolimattomasti keinutuoliin ja jymähdin persuuksilleni lattialle. Auts. Hetken tuumin, että jään siihen töröttämään loppuillaksi, mutta könysin kuitenkin jaloilleni. Lilli olisi kyllä tykännyt, että mamma istuu ja pitää häntä hyvänä.
Horoskooppi lupasi tälle päivälle jännitystä ja seikkailuja, mutta vaikka kävin ystävän kanssa kirpputorikierroksella, ei sitä juuri seikkailuksi voi sanoa. Jännitystä irtosi hipun verran ostoksestani: ostin jäätelökoneen (8€) vaikken ollut varma, toimiiko se. Siitä puuttuu toinen kulho mutta on muuten ihan kelpo peli. Ja ainakin tyhjänä se pyöritti sekoitintaan, kun kokeilin.
Nyt kulho on pestynä ja kuivattuna pakastimessa, huomenna voin kokeilla, toimiiko vekotin kunnolla.
Olen itsekin ihan hämmentynyt asiasta - jäätelökone!
Mietimme jo ystävän kanssa kaikenlaisia makuvaihtoehtoja. Marja-, hedelmä-, jogurtti-, suklaa- ja pähkinäjäätelöt pitää kokeilla ja mietimme, voisko kokeilla mantelimassaa tai kuivattuja hedelmiä? Ystävä epäili, että lähiviikkoina syön pelkästään jäätelömasiinalla veivattuja eineksiä :)
Tunnen itseni vuoden turhakkeeksi...
perjantai 8. maaliskuuta 2013
naiseutta
Olin aamulla naapurini kanssa kirkonkylällä. Hänen piti päästä terveyskeskukseen ja mulla oli kauppa-asioita. Asioiden tultua toimitettua olimme Tiihosella kahvilla.
Mietin naiseuttani odotellessani terveyskeskuksen pihalla. Mitä se on mun kohdallani, tänään?
Ainakin sitä, että autan ja tuen kanssasisariani missä vain voin. Mua kun on siunattu niin monella hyvällä asialla, että mielelläni jaan siitä muillekin.
Sekin on osa naisen elämää, etten tässä iässä enää turhista hätkähtele. Tiedän, että kykenen ylittämään rajani vielä moneen kertaan läheisteni hyväksi.
Osaan myös arvostaa itseäni ja olla hyvällä tavalla itsekäs (joskin myös sillä huonommalla tavalla).
Tässä vaiheessa naapuri tuli autoon ja mietteeni katkesivat. Kahvittelun jälkeen kävimme vielä kukkakaupassa, hän halusi välttämättä ostaa minulle naistenpäivän kunniaksi kukan.
Sievä perhosorkidea muutti meille. Kaupassakäynnin aikana oli alkanu sakea lumisade. Satoi taas kerran sellaista amerikkalaista elokuvalunta, joka näyttää aivan styrox-rouheelta. Nyt se on jo muuttunut ihan kotimaiseksi tuprutteluksi.
Kuva ei tee oikeutta kukalle, se on luonnossa huomattavasti lämpimämmän punainen.
Loppuun pieni katti-valitus: se on ollut viime aikoina oikea riiviöpirulainen. Ensin se oli kuuhullu eikä nukkunut täydenkuun aikaan yhtään enempää kuin minäkään. Mutta ero on siinä, miten me vietämme ne unettomat yöt. Minä EN roiku seinällä enkä kaada tuoleja puhumattakaan että heittäisin kaikki tyynyt tuvan penkiltä lattialle.
Nyt sillä on sitten menossa joku muu yö-, ilta- ja aamuhepulisarja, jonka vuoksi joudun kulkemaan sen perässä koko ajan. Se tunkee kaappeihin, kasseihin ja mihin vaan mihin mahtuu. Kanniskelee kaikki pikkuesineet sinne tänne ja ottaa kiitolaukan joka välissä. Naukuu, kurisee ja vinkuu.
Tunkee syliin ja makaa kirjan päällä tai pureskelee sukkapuikkoja, katkoo langan ja vie lankakerän mennessään. Konttailen pitkin sänkyjenalustoja hakemassa sen nappaamia tavaroita.
Onneksi Sohvi tulee kotiin parin viikon päästä ja meille EHKÄ tulee entinen rauha.
(Nakkasin äsken katin pihalle jäähtymään..)
Mutta siis: naistenpäivää kaikille!
Mietin naiseuttani odotellessani terveyskeskuksen pihalla. Mitä se on mun kohdallani, tänään?
Ainakin sitä, että autan ja tuen kanssasisariani missä vain voin. Mua kun on siunattu niin monella hyvällä asialla, että mielelläni jaan siitä muillekin.
Sekin on osa naisen elämää, etten tässä iässä enää turhista hätkähtele. Tiedän, että kykenen ylittämään rajani vielä moneen kertaan läheisteni hyväksi.
Osaan myös arvostaa itseäni ja olla hyvällä tavalla itsekäs (joskin myös sillä huonommalla tavalla).
Tässä vaiheessa naapuri tuli autoon ja mietteeni katkesivat. Kahvittelun jälkeen kävimme vielä kukkakaupassa, hän halusi välttämättä ostaa minulle naistenpäivän kunniaksi kukan.
Sievä perhosorkidea muutti meille. Kaupassakäynnin aikana oli alkanu sakea lumisade. Satoi taas kerran sellaista amerikkalaista elokuvalunta, joka näyttää aivan styrox-rouheelta. Nyt se on jo muuttunut ihan kotimaiseksi tuprutteluksi.
Kuva ei tee oikeutta kukalle, se on luonnossa huomattavasti lämpimämmän punainen.
Loppuun pieni katti-valitus: se on ollut viime aikoina oikea riiviöpirulainen. Ensin se oli kuuhullu eikä nukkunut täydenkuun aikaan yhtään enempää kuin minäkään. Mutta ero on siinä, miten me vietämme ne unettomat yöt. Minä EN roiku seinällä enkä kaada tuoleja puhumattakaan että heittäisin kaikki tyynyt tuvan penkiltä lattialle.
Nyt sillä on sitten menossa joku muu yö-, ilta- ja aamuhepulisarja, jonka vuoksi joudun kulkemaan sen perässä koko ajan. Se tunkee kaappeihin, kasseihin ja mihin vaan mihin mahtuu. Kanniskelee kaikki pikkuesineet sinne tänne ja ottaa kiitolaukan joka välissä. Naukuu, kurisee ja vinkuu.
Tunkee syliin ja makaa kirjan päällä tai pureskelee sukkapuikkoja, katkoo langan ja vie lankakerän mennessään. Konttailen pitkin sänkyjenalustoja hakemassa sen nappaamia tavaroita.
Onneksi Sohvi tulee kotiin parin viikon päästä ja meille EHKÄ tulee entinen rauha.
(Nakkasin äsken katin pihalle jäähtymään..)
Mutta siis: naistenpäivää kaikille!
torstai 7. maaliskuuta 2013
myrskyn jälkeen
Laulun väittämän mukaan on myrskyn jälkeen on poutasää, ja se kyllä pitää paikkansa, ettei nyt sada. Mitään.
Mutta tuulee kovasti ja olenkin toimitellut ulkoaskareita letti sojossa.
Tuuli lennättää mukanaan kaikenlaista, männynkäpyjä ja oksia saa ihan varoa.
Olisi hyvä päivä leikata omenapuita, mutta kun meinaa tukka lähteä. Odotetaan seuraavaa sopivaa päivää.
Usein nähty näkymä saunalta puuvajalle päin ei juuri anna toiveita keväästä. Kuvat ovat viime viikolta.
Viikonlopun myräkän aikana vietimme tupapäivää, kun ei muutakaan voinut. Katti poseeraa tyytyväisenä,
mutta Lilliä piti vähän komentaa pysymään paikoillaan, että kuva onnistuu. Hyvin onnistui, vai mitä? Ja minä vaan pyysin, että seiso siinä hetken aikaa. Ystävällisesti.
..ja mehän ei enempää patsastella! Nih.
Sunnuntaina olikin sitten varsin kaunis ilma, kun lumentulo oli laantunut ja pilvetkin kadonneet. Teimme yhdessä lumitöitä, minä edellä kolan kanssa ja Lilli perässä. Katti valvoi työtä tuvan ikkunan takaa...
"Tästä vois ottaa vähän enemmän.." taitaa Lilli tuumata.
Saunanpolku on vielä ihan ummessa.
Lunta tuli sitten maanantaina lisää joten lumitöitä riitti vielä Takkupäällekin. Mutta aika nopeasti hanki kuitenkin laskee, kun aurinko paistaa. Tuuli osaltaan myös haihduttaa, joten ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Tänään olimme ensimmäisen kerran vähän pitemmällä päiväkävelyllä. Metsätiellä oli ollut monenlaista kulkijaa, vanhoja tuttuja mutta myös uusi:
Näätä oli tutkaillut tienvieriä. Kovin usein sen jälkiä ei täällä näe, meillä häärii enimmäkseen kettuja ja ilveksiä.
Maakotkia on silloin tällöin ollut useampiakin, ja niiden perässä tulee kaikenlaisia bongareita ja muita luontoharrastajia.
Pitänee vain nauttia näistä keväthangista, kohta ne ovat muisto vain.
Mutta tuulee kovasti ja olenkin toimitellut ulkoaskareita letti sojossa.
Tuuli lennättää mukanaan kaikenlaista, männynkäpyjä ja oksia saa ihan varoa.
Olisi hyvä päivä leikata omenapuita, mutta kun meinaa tukka lähteä. Odotetaan seuraavaa sopivaa päivää.
Usein nähty näkymä saunalta puuvajalle päin ei juuri anna toiveita keväästä. Kuvat ovat viime viikolta.
Viikonlopun myräkän aikana vietimme tupapäivää, kun ei muutakaan voinut. Katti poseeraa tyytyväisenä,
mutta Lilliä piti vähän komentaa pysymään paikoillaan, että kuva onnistuu. Hyvin onnistui, vai mitä? Ja minä vaan pyysin, että seiso siinä hetken aikaa. Ystävällisesti.
..ja mehän ei enempää patsastella! Nih.
Sunnuntaina olikin sitten varsin kaunis ilma, kun lumentulo oli laantunut ja pilvetkin kadonneet. Teimme yhdessä lumitöitä, minä edellä kolan kanssa ja Lilli perässä. Katti valvoi työtä tuvan ikkunan takaa...
"Tästä vois ottaa vähän enemmän.." taitaa Lilli tuumata.
Saunanpolku on vielä ihan ummessa.
Lunta tuli sitten maanantaina lisää joten lumitöitä riitti vielä Takkupäällekin. Mutta aika nopeasti hanki kuitenkin laskee, kun aurinko paistaa. Tuuli osaltaan myös haihduttaa, joten ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin.
Tänään olimme ensimmäisen kerran vähän pitemmällä päiväkävelyllä. Metsätiellä oli ollut monenlaista kulkijaa, vanhoja tuttuja mutta myös uusi:
Näätä oli tutkaillut tienvieriä. Kovin usein sen jälkiä ei täällä näe, meillä häärii enimmäkseen kettuja ja ilveksiä.
Maakotkia on silloin tällöin ollut useampiakin, ja niiden perässä tulee kaikenlaisia bongareita ja muita luontoharrastajia.
Pitänee vain nauttia näistä keväthangista, kohta ne ovat muisto vain.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)