perjantai 8. maaliskuuta 2013

naiseutta

Olin aamulla naapurini kanssa kirkonkylällä. Hänen piti päästä terveyskeskukseen ja mulla oli kauppa-asioita. Asioiden tultua toimitettua olimme Tiihosella kahvilla.
Mietin naiseuttani odotellessani terveyskeskuksen pihalla. Mitä se on mun kohdallani, tänään?
Ainakin sitä, että autan ja tuen kanssasisariani missä vain voin. Mua kun on siunattu niin monella hyvällä asialla, että mielelläni jaan siitä muillekin.
Sekin on osa naisen elämää, etten tässä iässä enää turhista hätkähtele. Tiedän, että kykenen ylittämään rajani vielä moneen kertaan läheisteni hyväksi.
Osaan myös arvostaa itseäni ja olla hyvällä tavalla itsekäs (joskin myös sillä huonommalla tavalla).

Tässä vaiheessa naapuri tuli autoon ja mietteeni katkesivat. Kahvittelun jälkeen kävimme vielä kukkakaupassa, hän halusi välttämättä ostaa minulle naistenpäivän kunniaksi kukan.

 Sievä perhosorkidea muutti meille. Kaupassakäynnin aikana oli alkanu sakea lumisade. Satoi taas kerran sellaista amerikkalaista elokuvalunta, joka näyttää aivan styrox-rouheelta. Nyt se on jo muuttunut ihan kotimaiseksi tuprutteluksi.
Kuva ei tee oikeutta kukalle, se on luonnossa huomattavasti lämpimämmän punainen.

Loppuun pieni katti-valitus: se on ollut viime aikoina oikea riiviöpirulainen. Ensin se oli kuuhullu eikä nukkunut täydenkuun aikaan yhtään enempää kuin minäkään. Mutta ero on siinä, miten me vietämme ne unettomat yöt. Minä EN roiku seinällä enkä kaada tuoleja puhumattakaan että heittäisin kaikki tyynyt tuvan penkiltä lattialle.
Nyt sillä on sitten menossa joku muu yö-, ilta- ja aamuhepulisarja, jonka vuoksi joudun kulkemaan sen perässä koko ajan. Se tunkee kaappeihin, kasseihin ja mihin vaan mihin mahtuu. Kanniskelee kaikki pikkuesineet sinne tänne ja ottaa kiitolaukan joka välissä. Naukuu, kurisee ja vinkuu.
Tunkee syliin ja makaa kirjan päällä tai pureskelee sukkapuikkoja, katkoo langan ja vie lankakerän mennessään. Konttailen pitkin sänkyjenalustoja hakemassa sen nappaamia tavaroita.
Onneksi Sohvi tulee kotiin parin viikon päästä ja meille EHKÄ tulee entinen rauha.
(Nakkasin äsken katin pihalle jäähtymään..)

Mutta siis: naistenpäivää kaikille!

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää naistenpäivää Sinullekin!

Oiskohan sillä katilla kevätä rinnassa? ortarda 575

Unknown kirjoitti...

Hihhihhih, *kröhön* Ei sais nauraa, mut naurattaa niin hitosti.
Ihan samanlaista on meillä, välil meinaa hermo pettää, mut sillo teen saman ku sä, eli vinttaan kisssat pihalle. Onhan se tavallaa inhottavaa, mut sen hetken tarttee vaa antaa olla. Rapsutuksia hertalle ja sulle hyvät naistenpäivän toivotukset.

Piu kirjoitti...

Kiitos teille! Katilla yksinkertaisesti viiraa päästä, kun Sohvi on poissa eikä ole ketään, joka riekkuisi sen kanssa. Kyllä muakin välillä naurattaa, mutta välillä sit taas ei... :)

Eeva kirjoitti...

Ihan niin kuin meidän rymy-Juuso! Minäkin olen joutunut pistämään pojan jäähylle pari kertaa tuonne pakkaseen. Mutta Juuso ja Herttahan ovatkin sisaruksia... Aurinkoista ja mukavaa viikonvaihdetta sinulle ja karvapörröille! :)

terveisin: Juuson mamma, Eeva

Piu kirjoitti...

Hei Eeva! Jaha, se on sitten sukuvika..:) Katti on kuin riivattu, silmät vaan pyörii päässä. Huoh.

Eeva kirjoitti...

Juuh, olen miettinyt aina välillä, että hullujenhuoneelle se katti olisi toimitettava. Mutta osaavathan ne olla välillä niin ihaniakin - ainakin nukkuessaan :)