mies talossa

"Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää."
Meillä ei kuitenkaan asustele Ollin pakinoiden Mustapartainen, vaan Sohvin tuottama söpöliini.
Olemme siis vauvaperhe.
Muiden mummujen tapaan meitä Lillin kanssa huolestuttaa monet asiat. Onko vauvalla nälkä, onkohan se pissinyt, paleleeko se? Hengittääkö se? (tämän olen jo usein käynyt tarkistamassa..)
Sohvi-äiti on huoleton, käy silloin tällöin lipaisemassa pojan puhtaaksi, istuksii hetken imettämässä ja kaivautuu sitten omaan petiinsä.

 Kun sisaruksia ei ole, täytyy pienen tyytyä korvikesiskoon.

 Sen päälle voi nukahtaa, mikä onkin korvikkeen tarkoitus.

 Ilman salamaa tulee hämäriä kuvia, mutta kun salama ottaa simmuihin..

 Sohvi ei ole koskaan kohdellut leluaan näin rakkaasti kuin poikansa.

 Tänä aamuna oltiin touhua täynnä eikä kuvista tullut enää oikein minkäänlaisia.

 Mutta söpöys säilyy epätarkkanakin..

 Musta parta ja komea profiili.

 Massu on täynnä koiravauvanruokaa ja uni houkuttelee.

Mun pitäisi lähteä kirkonkylään kauppareissulle, mutta en millään malttaisi. Ipana on kerrassaan hurmaava, varsinkin kun äitinsä hoitelee vielä toistaiseksi puhtaanapidon.
Laitoin aamulla tuon häkin pohjamaton alle lämpötyynyn, kun näytti että pentu tärisi koko ajan yksin ollessaan. Ainahan tuollainen yksinäinen pentu vähän tärisee, mutta pelkään että tämä palelee. Lämpötyyny on vain toisessa päässä häkkiä, joten se pääsee pois jos tulee liian lämmin.
Hertta muisti vielä viime vuodelta, ettei hänellä ole asiaa tupaan kun siellä on pentuja. Sohvi ei kylläkään ole yhtään ahdistellut kattia, ja luulenkin että ongelma on kokonaan katin korvein välissä. Asia hoituu varmaan ajan kanssa.