maanantai 31. toukokuuta 2010

jatketa sikkiäst vaa

Tänä oltti ystävän kyyril kirkol. Ajattelin, et jos ei ihan kaikki lai konstei saman päivän. Ja hänel ol aikka.

Menin hiuka etuajas ja kävin kokeilemas pari vekotint kuntosalin pualel. Miäl olis tehny rehkit koko repertuaar läpitte, mut satus hiuka järkki mukka. Vattlihaksi rääkkäsin ja semmost ylävartalo kurmotint. Hiuka vaa ja välil leväte.

Sit pääsinki jälles savikääresse ja lopuks heilutetti kontti. Valehtelissi, jos sanoissi et jumpatti, sill et kyl see on viäl kaukan. Mut heiluti konttian hiuka sinn ja vähä tänn, kyl se siitäki vaa kippiäks tule.
Ny sovitti jumpparin kans, et otan eine ussemi troppi ja pistän ain välil kylmähautte persse al, enkä kimaroitte tuskissan turhanpäite. Kyl tosi onki, et jos olen koko aika kippi ni ei tul kuntoutumisest mittä. Täyty hyväksy vaa, etten ol enä iha nii nuari milt tuntu peilin kattomat.

Ilma on ollu kaunis tänä, on viäläki. Tuul on hiukan kylmä, mut tarvittek istu pahimas ploosas. Sirenpuska ruppeva kukkima tosa paikas, tuaksuva jo. Miäl on paremp ko eilä.

Saa nährä onk huame.

perjantai 28. toukokuuta 2010

ei mittän tolkku

Eilä oli toinen kert jumpas. Menin reppavaste omal autol, ystävä tul mukka silt varalt et tartten kumminki kuljetust. Käytti Talal kaffel sen kunniaks, et ajamine luanistus nii hyvi.

Jumppar kääres mun kuuma savihauttesse iha ensmäiseks ja puhel, et hänel o jotta tekemättömi töit konel, hän tule koht. Men vaa, ajatteli ja rupesi oikke urakal nauttima lämmöst.

Yks kaks hän tul takas jälles ja mää koiti sanno, et menis pois, mut häne miälest kymmene minuuti paistoaik o juur sopevaine. Mikä mun autto ko luavutta.

Sit ruvetti tekemä kuntouttavi liikkei. Hän kehus, kui hyvi mää paikansi kaik lihakse, mitä hän käsk liikutta. Sanosi et kyl mar, ko ne kerra mun kropassan on. Ei kuulemma ol iha selkkiä kaikil.

No, mää jänniti ja rentouti ain käsky jälkke, kyykistysi ja nousi ylös ja laski samal, et kaikk tapatus varmaste tarppeks hittast ja samal nopeurel molemppi suuntti. Ei tuntun lainkan pahalt.

Lopuks käytti viäl kattomas heijä kuntosali, ja mää sai luva käyr siäl ain ko miäl teke, ja ain kumminki jumppakerra yhteyres. Oi ko tulin iloseks!

Sit ei muut ko kotti, hiuka kontt valitt etei nii usse tarvittis vaihret vahetta, mut kotipihal päästi vähä nässiste. Ehtol jumppasi viäl lissä, ko pelkäsi et unhota mitä pit tehrä. Telkkarist ei tullu mittä nii et luin Runonkirjottaja lainama kirja. Sen kans men melkken koko yä, ko ei lainka nukuttan.

Aamul heräsin kuitenki iha tavallise aikka. Enkä meinan pääst sänkyst ylös! Kerpules! Ol liki ete housu kastun, ko hoipperoittin pikkula. Jollan konstil pääsin takasi ja sain keitetyks kaffet. Ko olin aamupalan syäny ja ottan särkylääkken, ei auttan muu ko mennä takas sänkky. Otin yäpöyrält toisen kirja ja luin sen sit yhte syssyhy.
Kymmene jälist sain kirja luetuks ja sit sois molema puhelime peräjälkke muutaman kerra, nii et mul men viäl siinäkin touhus tunni verra. Lopultas nousi ylös ja vaateti itten. En sittekä viäl ollu juur tanssamiskunnos, mut käve liikkumine sentä eine paremi ko aamul.

Mitä täst opita? Ei vissi taaska mittä, mut tule miälen, et tarvittek mun ain tehrä kaik nii kauhial voimal? Vähempiki vähtämine olis riittän, tomne tolkuton rehkimine tekis tervellekki lihaksel paha. Saati sit mun ratkotuil ja ommelluil jääntteil.

Yhre asia olen täsä oppin, ny ko ilma jälles kylmenysivä: täyty pittä tarppeks vaattei pääl ja yäll paksu fälly. Palelemine jännittä lihaksi nii, et saa vähän kamali krampei.

Ja sit ihmettelyosastol: (perikunt voi hypät tämä ylitte) mink tähre ruppe palelema, ko rakko on täys? Se toimi toisinpäinki: jos mene ulos kylmä, tule pissahätä. Sen jollantavall ymmärtä, mut sitä ei, mink tähre pisshätä pistä palelema? Ole muutamankin kerra herän yäll sihe, et palelen, ja ko oikke hunteran oloan, ni huaman, et oikkiastas nyy o lährettävä huussi. Siält kon tule, ei ol lainka vilu ja uni tule koht. Tiätäk joku tämse häiriö syy ja tausta? Olis kiva tiättä.

Ja lopuks koiran vattosaston tiarotus: Lilli o tavostas poikete ollu paskatil jo muutaman päivä. Ens hän oksentel ja söi peurankello lehrei, sit hän ol yhre illa oikke tosi kippi. Luulin jo, et täyty lähte hänt tohtoril näyttämä, mut aamuks hän jälles virkonnus.
Erellisehton koko jutt uusis, hän ei syän ruakka eikä ollut terve. Mut see mikä luana erinomaseste, o päästöt. Sit ko hän viäl mialute makka mun konteisan taikk tuali all, ni mul o välil henkitysvaikeuksi. Ilmastomuutos o torellisuut meijä huushollis. Hajust päätelle koira ova löytän jonku mehevän kalmon pihalt ja Lilli ykköselukkan o pistelly sen poskes vastoin tapojas. Sanota et hajus kasva, jos vaa saa olluks. O valla Lilli ansiot, et mun lettin roikku ahterin pääl asti.

maanantai 24. toukokuuta 2010

terapia

Olin tänäpe fyssaril. Tehti kaikkilai liikkei, niinko konti nostamist sinn sun tänn, ja vattan piukotust. See onki tährelline toimitus, mutt hyvi hiuka siit mittä valmis tul. Jos oikke ahkerast harjottelen, ni kymmene vuare pääst ruppe tuloksi näkymä. Ehkä.

Mut muuto ol hyvä reissu. Ystävä tul hakema ja käytti ens kaupas ja sit mää meni jumpparil ja hän käve asioillas. Sit haetti mul viäl kenkkaupast semssi korotusklapui toise kantapää al, et seisoissi ja kävelissi eine suarempan. Olis tomne tarvinn itekki älyt, mut hyvä et jumppar sanos. Tunnus koht paremalt ko sai kulkke suaremas.

Ny sata ja tuule. Oikke virkistysi ko tul sare. Mailm tuaksu raikkal ja se kamal siitepöly lakkas lentämäst. Laitan hellan tult et ilm hiukan kuiva, mut en lämmit sen enemppä, ko viilemäs o mukavamp nukku.

Mää kuulkka lämmitin eilä sen sauna! Oli siin aika vähti ja hittast se luannistus, ko joka askela satus, mut tein sen kumminki. Sit saunosin oikke kaua ja pesin itten harttaste. Tul nii hyvä miäl ja olo, ihan ko olis paremassaki kylpyläs ollu.

Aamul en meinan pääst sänkyst ylös. Kontt kramppas ja selk satus, mut ny ne o jo molema vertyn ja pääsen kävelemä. Sain voimisteluohjei kotti ja torstain menen uurestas jumpparil. Meinan koitta jos ajamine jo luanais, ni pääsisi sit toissi vaivamat liikkel. Vaik en sittekä viäl voi kauppa menn yksinäs, niinkaua ko tarvitten krykät.

Puheltti ystävän kans matkal, et kui tärkkiä on olla tarppeline. Ja toretti, et tämä mun sairastamine o ollu kummallekki hyväks: hän on tunten ittes tarppeliseks ja mää olen saan appu ilman kerjämät. Ne on suuri asioi, vaikkei sitä ain tul ajatelleks.
Viäl ko tuntissi itekki olevan tärkki ja tarppeline jollekki ihmisel. Olis varma ihana jos olis jonku elämäs se kaikist tärkkein. Tämä vinkiks Taiva isäl, et semse voisis järjestä, piän toimitusaika sallita.

perjantai 21. toukokuuta 2010

konevoimal vaa

Pääsin eilä ystävän kans kirjasto ja samal reisul pysätti konekaupas. Piti vaan katto, milt semne ajettava ruaholeikkur näyttä, mink mainos ol aamul tullu postis. No, näytt see, ja näyttä viäläkki, ko seiso tual pihal.
Ystävä meinas, ete hän vissi uskal enä viär munt mihenkkä, ko mää saan ain tuhlatuks kamalaste raha.

Ei kyl menny hukka nämä rahat, vaikk malli onki kallemp ko see, mitä kattoma mentti. Sain jo hiuka kokeilttu kui se pelittä, ko ystävä pit krykist vaari ja kattel päält, etten aja nurin. Pahuksemoine vekotin, olen tainnu taas haukat suun täytte. Ei se ol lainka nii helppo milt se näyttä, ko kunna puutarhurit ajele kirkonkylä suuri tasassi numikoi. En ol älynnykkä, kui jessukse epätasane mun pihan lopultakki on.
Lisseks mää ajelen ko Räikköne: koval vauhril ja neulasilmkäännöksil. Kone kallistele ja munt pelotta.

Eli nyy tarvita paljo B-vitamiini ja ussema opettelukertta, kyl sit ruppe sujuma. Ja tarvita myäs joku lapiomiäs taikk -henkilö, joka tasottele pahimmat töyssyt ja teke lopultakki ne kaua sit suunnitellut istutusaluet, ete mun tarvit joka puska ympärs pyäri ko piirleikis. Mene pääkin pyäräl.

Muuto asiat o hyvi. Kontt o eine paremp ko eilä, enkä enä hyvi usse kiroill tätä kykenemättömyyttän. Saunan tarppes olisin, ja ajattelinki koitta tänä lämmittä vett saunan paras. Jos se onnnistu tulema sopivaks, voin sit koitta lämmittä kiuastakki ja pääsen kylpemä. Kaik on siit kiines, onk siäl tarppeks vett kannettun.

Nyy täyty menn kokeilema, mill tavall sais krykät pysymä ihmevekottime kyyris. Ja ruvet leikkama voikukki lyhkäsemmäks. Otan puhelime föli, et jos onnistun kaatuma niittokonen kans ni voin soitta jonku nostama ylös jälle. Hiuka munt hirvittä, mut elämäs täyty oll jännityst kans.

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

siivotuks tul!

Oi ko nyy on hiano. Kolm tuntti siivoja huhkes, mut kyl o nyy puhrastakki. Ens kerraks saan vissi korjatuks pois kaik ajelehtiva ryänä, et semse siirtely ei  men aikka. Akkuna ova kirkka, lattia puhta ja mattat ravistelttu.
Kaffevesi käytetti kaik lattianpesemise, ei he voin tiättä et mul o eri vesi juamist ja tiskamist varte. En ehtin sanno. Ny saan olla ilma päiväkaffet eikä mul ol muut juamist ko yks limunaaripullo. Ans katto kumne kauhi jano koht tule.
Sain tehryks oikke aikatavall tyätöit sillaikka ko hän jaakas villakoiri nurkist. Siitäki o hyvä miäl.

Mut oi ko olen väsy kans, vaikken mittän tehnykkä. En saan yäll nukutuks, ko oli niin kuum ja ukkone välkyttel valojas. En jaksan lukki, mutten nukkunukka. Pyäresi hikisis lakanis ja hunterasi kaikki asioi. Niinko sitä, et aamul tule siivoja ja voi kamala ko mul o sekast ja likast. En päässy siit ajatuksest mihenkkä. Huh.

Mitä nyy sit voihkisin? Nurtsi on koht korttelin mittast, voikuka kurkkiva joka pualelt. Kirsikkapuu on kukas, toivottavast joku pörrinkäine huama ja käy mönkimäs niis. Vaahterankukkase ruppeva jo varisema.

Koiril ol raskas aamupäiv. He oliva tyäjohros, jaakasiva naapurin Viljo-kissa airan takka ja haukusiva mennen tullen kaik ohikulkija. Niit on tänä riittänykki tavalist enemä. Ny he makkava mun pöytän all oikosenas eikä häälätäkkä vaik siirtelen konttejan. Taita oll piäne tuppluuri aik meil kaikil.

tiistai 18. toukokuuta 2010

juaru

Naapur käve moikkamas. Kui seeki ny juur tänä tul, ko huame tule siivoja ja olis ollu kerranki ruakottu huusholli? Ny on ko sora jäljilt, tavara riipi raapi ja hiakka ja roski pisi lattioi. Kyl mar tänä viäl joku übersiisti lykkä ittes ovest sisäl.

Ei ko ihan päivasto, mukava ko hän käve. Hänel ol meheväs juaru mukan. Sen tähre hän tul oikke tuppa saak, vaikkei ensi meinan. Mut ei munst ol viäl kantama kukkasruukui, nii et hän toi sen tuvan pöyräl. Ja toosallise venäläissi votkakaramellei. Huh, onneks en ol ottan päiväl troppi..

Nyy munt kauhistutta, ko siivoja tule. Tarttis siivot. Korjat pois kaik ajelehtiva ryänä, mikä on jälles ihmelisest ittekses lisäntynn ja levittäytyn joka paikka. Kui tääl voi siivot, mää ihmettele vaa. Olisik jossa joku esisiivoja, ko kävis ruakkomas enne varsinaist siivoja? Täsä olis ny tyälistymismahrollisuus jolleki innovatiivisel ihmisel.

Pääsin jälles sauna eilä, ko Takkupää oli käymäs. Ja sai puhtat lakanat sänkky. Iha silkka nautintto koko ehto:) Tänä on taas ollu hiukan pareve päiv, liikkumine o helpomppa. Näyttä silt, et juur ko olen luapumas toivost et joskus paranisin ja meinan heittäyty sänkynpohjal kualema, ni kontt anta einen periks ja päästä hiuka ettippäi. Ollek vika mun kärsimättömas luanttes vai onk mun kroppan kiusaloine, olis kiva tiättä.

Tarvitte ruvet syämä vitamiinpillerei, et ruppeis ruak maistuma ja jaksaissin tehr jotta. Mull on täys tyä et jaksan tehr tyätyät ja sen vähän huushollin ko kykenen. Sit ko viäl koitan kävel muutaman kerran päiväs talo ympärs ihan kuntoilun tähre, ni olen nii vetämättömis et täyty otta tirsat.

Jos menen sänkyn pääl pitkäksen et lukissin hiuka, ni koht nukatan siihe ja torkun pualen tuntti ainaki. Yäll nukun sit tiätyste huanost ja vähtä kaik sänkyvaatte sekasi.

Mut lukemisest see verra, et nyy on pakko kehut: sain Runonkirjottajalt lainaks Hannu Väisäse kirjan Kuperat ja koverat, ja oi, ko see ol hiano! Kertakaikkise hiano kiält, ja siit merkilline, et vaik siin ei oikestan puhuttu kuvanteost ko sivulausses, ni mul tul oikke voimakas tarve ruvet piirtämä taikk maalama. Se kiäli ol nii rikast ja eläväist et siit se vissi johrus. Suasittelen lämpimäste muillekki.

lauantai 15. toukokuuta 2010

paha ilma linnu

Mist niit ain tule? Semssi, ko ennusta huanomppa juur, ko näyttä et kirkastu?

Mun airan takan käve semne kääntymäs. Ihastelin sil ko o nii kaunist ja suvist. Käskin kuuntelema, ko mustrastas laulo ja huamaks, kui sirenis o knupui? Hän kattel munt ko kirkovaivast, ja kysys, et enk mää ol hualisan, et rasta syävä mun marjan kaik, ko niit nii jumalattomaks pihas pyäri. Ja eik syreni siitepölyki ol allerkisoiva? Kui mää lainka voi henkittä, ko mul on tomssi valtavi puski ympärillän? Ja olenk mää ottan huamio, et mun haavan voi tulehtu ko koipparoitte ulkon näi pian leikkaukse jälkke? sitä paitt hän suureste epäile, ettei mun  käytössän kest minkkä valtakunna nivelmateriaal, ko olen semne koohottaja.

Sit hän toivott hyvä päiväjatko, hän mene tervettimä serkkutas, ko on kans ollu kippiän ja tarvitte hiuka ylösrakennust.

Mää tulin tuppa ja istusi keinustuali ja olin hualisan pual minutti. Ensiks marjoitteni, sit keuhkotteni ja koko muun kropan tähre, ja sit viimätteks sen serkun tähre, mitä koht rohkasta elämäs niinko munt äske.

Sit vilkasin ulos likasest akkunastan, näi et aurink paisto vaa ja sinililja jatkova kukkimistas ja tulin heti paremal miälel. Ja ajatelkkast, jos luanto olis samalaine ko tua airantakane tuttava, ja tämselläkki ilmal luurais ympärilles ja ällittelis, et en sunkka mää ava silmujan, ko kumminki koht on taas kylmä. En tee kukkassi, meinais marjapuska, ko kumminki rasta syävä eik yhtä siäment irä. Ja rasta tuumaissiva, et ei mittä pesä kannat tehrä eik munita, ko Sohvi kumminki kaikk poikase haukka. (täsä viimäses olis kyl viissaure itu)

Onneks ja siunatuks onneks nii ei mikkä luantokappala ajattel. Eikä, kon koht ko hiuka ruppe talv hellittämä, ruveta tuuppama uut kasvu. Ja ny ko ilm o ollu lämmi jo mont päivä, ryähä kasvama nii puut ko penssatki. Koivu vihertysivä eilä, ruusu lykkävä lehrei semmost vauhti et luulis et ne irto sama meno, ja maast puske kaikelaissi kukkasealkui. Linnu laulava nii, et ihmettele mil aikka ne syävä ja rakentava pessä.

Ei piänintäkä epäröintti taikk takapaki orotust. Semsse ei tuhlat aikka, ko sitä kerkke surema sitteki, jos se tule kohral. Jote tul, ollan hyväs vauhris, ja jos tule, vauhti riittä siit toipumisse.

Muns o ittessän oikken paljo pahailmalinnu vikka, mitä ko ole paljasjalkane varsinaissuamalaine. Kovaste yritän tukahrutta tätä ominaisuuttan, taikk jalosta sitä johonki hyäryllisemppä käyttö.
Yks sen jalostunemp muato o etukätte varautumine. Siin on järkki: vaik ain uskota et hyvin käy, ni kaikes hiljasuures tehrä varasuunnitelma ja joskus toinenkin, silt varalt et kaik ei meniskä iha niin ko on ajatellu. Mikä ussen tapattu, kote olla täsä mailmas yksi ja toisillakki o toivei ja päämääri. Näist varasuunnitelmis olla visuste hilja siihes saak, et niit tarvita. Jos pystytä.

perjantai 14. toukokuuta 2010

tyhjäst nyhjäsemine

Ko mittä ei tapahru, ni o vaikkia kirjotta kuulumissi. Oikke nuukast kuvailttun se olis tämmöst: istumine luana, kävelemine luana kans, joten pirä kiirutt, seisomine ei oikke käy ja istumine alas ja seisoma nousemine tuntu kamalalt. siin se.

Jotta sentä tapahtuki, ko muisti ruppe pelama. Tiistan käve sairahoitaja ottamas hakase pois. Ihastel kui piän ja siisti haava  mun kankussan on. Heh, piänist ne ilo o otettava... Hakase otetan semsil piänil pihreil pois, ja se satus oikke jonku verra, ko mun ol ihon kasvann jo paikotelle umppe. Nahk parane pikemmi ko lihakse, vissi.

Takkupää tul munt pelastama kesviikkoehtoste. Hän lämmit jälles sauna, ja mää pääsin oikke löyly. Oi ko tunnus hyvält, niin kaua et rupes tekemä paha. Jourusi lähtemä pois kesken kaike, mut olo petrannus koht ko oli vähä viilentyn.
Eilä me tehti kaikkilai pihahommi. Lue: Takkupää tek ja mää konkkasi krykätte kans tiäl. Välil juatti kaffet pihall ja syätti kakku. Fiiniste. Sit mun täyry pääst kävelemä ympärs tonti ja häne tarvitt tulla mukka vahriks. Meinasi nimittäin kesviikkopäiväll kuupat nurin ko konkkasi yksnäs tual puistikos.
Oroti Runonkirjottaja ja ajattelin vähä silmäill kui punatammet ja muut jalosukuse o talvehtinu. Krykä uppos myyränkolo ja mul meinas käyr huanoste, mut suajelusenkelin oli vissi tarkkan ja ot  munt niskast kii enkä kaatunu. Satus kyl nii viätäväks ja tul hiki niska.

Kaffejuanni jälkke tehti maaviljelystöit niinko muukki tääl ja kylvetti porkkana ja rinkeplumma. Viimäsvuatine piän kasvimaa kraapitti kuntto ja sihe tehti kylvöt. Toisse penkki siroteltti vähä palsternaka ja salati siämeni ja lisseks hiuka rinkeplumma.

Kaiken tämä vähtin päätteks olin aika poikk, vaikk ymmärrettäväste Takkupää tek kaiken tyä. Mut semne päältkattomine on kans hyvi raskast.

Ehtost keiti kannullise teet ko juamine oli jään vähil päiväl, ja joi koko potin tyhjäks. Sen tähre ol lährettävä keskel yät pikkula. Laiton ulkovalo, kosk olin unine eik kepitte kans ol pimiäs kiva kulkki. Oli tiärättäks pahukse lämmi yä! Ihan ko joskus elokuus, lämmint ja kostia, eikä ihan kauhian pimiäkä vaikk kell ol yks. Et semnenki kokemus.

Ny tul posti ja koht tule ystävä aamupäiväkaffel.

maanantai 10. toukokuuta 2010

kauhi vaikeus

Koht ensmäsen tyäpäivän tul ette vaikki asi: mul ei ol tila pianol.

Ai kui nii? No, tyäpaika ilmotustaulul taikk kirppiksel joku myy vanha soittokones. 200 raha ei ol hinta eikä mikkä mul, ko en soittimist mittä ymmär. Olen koko ikän toivon, et opeissi soittama, mialumi pianot. Saimi-täti olis mul ostan pianon, mut äit ei antan luppa.
Nyy voissin itte osta piänel rahal kauni, tammefärise piano, mut mihe mää sen laita? Mul ei ol tila, jollen luavu josta muust. Anoppvainan klaffipiironk, paitt et see on täyn tavara, mikä tarvitte sit laitta jonkkus. Taikk  mummun siustverettävä, misä mää makka päiväuni. Mahraisik kulttuurseura otta sen Hilman kammari? Taikk suur vanh arkku, mikä on täys mattai. Mihe ne panna? Ei lattial kumminka. Eikä heitet pois.

Mut tahtoissi niin kovaste oppi soittama. Omaks iloksen pimputel ja laulat ain joukko. Sillo ko ole yksin, eli melkken koko aja.

Mittän tiatto siit, et opeissink mää soittama, ei ol saatavan. Olis pakko vaan kokeilla. Enkä yhtän ossa arvioitta, olisik semne piano hintas väärtti, mut se ei haitta, pyytäissi tiätäväist ystävä mukka.

Kui tavaline tyäpäiv voi näi vaikkiaks muuttu?

ensmäne tyäpäiv

Ny on sit saikket piretty. Kontt o viäl kippi kävelles, mut muuto ruppe olema paremp olo, nukkuakki saa eik enä tart vährät tyynytte kans eikä noust istuma jos tahto vaihta asentto. Alkuviikkost oteta niiti pois haavast. Eik kuulost kamalalt, ko haava on nirottu kii? Raks raks vaa, säästy aikka eikä lääkärin tarvitt osat koruompelu. Kätevä.

Olin eilä ehtost Raisios runoesitykses. Runonkirjottaja vei äites ja munt kuulustelema Allit-ryhmä esityst, kon koostus erilaisist runoist ja lauluist. Mun hyvä ystävän ol yks esiintyjä. Vaik esitys ol pääosin hausk, munt rupes paruttama ko ystävä laulo niin kauniste. Koiti oll visuste, ete hän vaa huamattis ja peljästyis. Hyvi men.

Perjantan Takkupää lämmit sauna ja pääsin pesul. En saa viäl saunot, ennenko niitit on poistett, mut pesull saa käyr. Oi ko tunnus mukavalt, oikke orotan et loppuviikost pääse löyly. Muuto pesemine luanistu vaa vauvanpyyhkeil. Niittten kans saa aamusi pyhityks ittes auttavaste, mut ei semne tiätenkä saunomist vasta.

Nurmiko ruppeva vihertämä. Talitint o tänä vuann saanu pittä pönttös tuva akkuna all. Aikasemmi o ain käyn nii, et kirjosiappo on tullu ja ajanu tinti tiähes ja tehny oman pesäs tinti pesän pääll. Ny tintt istu omenpuus ja kerto kaikill kui hyvä tuuri hänell tänä vuann o.

Ny o muutonki ollu vilkast aikka. Puutarhas pesi mont linttu, enemä ko olis väliksikkä, ko räkätinpoja kumminki joutuva Sohvi leluks loppusuvest. Sohvil ei riit kärsivällisys semsil räpiköijil ko huutava rumaste, hän otta ne kii ja purase hiljaseks. Pikkulinnutte poja lähtevä pesäst nii aikasi aamul, et niit ei ol Sohvi hamppaissi joutun yhtä.

Peuroi käy ehtosi syämäs pikkupellos, kolm kerrallas. Ne tuleva iha hilja ja syävä uutt ruaho. Niil o sama aikataul ja reitt joka ehto, jote ol mittä häiriöi. Ja mun piräis oppi puhuttelema heit valkohäntkauriiks, ny ko heijä nimes vaihretti. Mettäkauris sai pittä nimes, ja hän ol pelloreunas tänäpe aamust, mut koirat räksytt hänel niim pali, et hän katos viissamaks loikat metän pualel.
Vakituine ohikulkija on myäs oikke lihav rusakko, ko loikki laiskaste lähtenpolul ja käy naapuri puutarhas syämäs pensasmustikoi. Niit penssai siis. Ne näky olevas verkol suajattu, mut pupu syä kaiken ko tule verko yli ja mihe ulettu. Ei taira tulla suurt satto niist penssaist.

Kyl kuulkka huusholli käy suureks, ko joutu krykätte kans sitä hoitama. Ei mun kamarin ol kooltas ko kolm kertta neli meetri, mut siin o liiaks. Piäniki asi, mikä o siäl toisell pualel, o liia suur siirrettäväks, jos tarvitte pittä krykä käres. Mul o kirvesmiähe essu mink taskuihi mahtu piäni tavari, niinko puhelime ja kynä, ja vaatte taik kirja kulke piäni matkoi kainlos, mut sit on mont semmost ko on pakko jättä toiste siirrettäväks.

Ei tul ajatelleksikka, et kui pali piäni askeli otta häärätessäs. Pelkkä kaffen keittämine: luule et seiso niil sijoillas, ko kaik tarvittava on käre ulottuvil, mut totus o se, et siin otta huamamattas vähä mont sivuaskela, siirtä paino kontilt toisel ja kallistele sin sun tän. Mut otast krykä föli: ei tul mittä. Et voikka otta yhtä sivuaskela ilma et kokkot kepit kättes, sit irrotat niist jälles ja asettelet ne nii etei ne kaaru koiratte niska ja pois ulottuviltas. Teet jonku piäne asia, ja kas näi tarvitte jälles siirtty, ot krykät ja ast yks askel oikkial... kyl o vähti. Lisseks et saa nostetuks kuppias pöyräll, ko se o hiuka liian kaukan, eikä krykätten kans onnist lainka. Joutu keksimä monttalai konsti et saa kaiken toimeks ja aikka kulu. Mikkä ei onnistu äkkiste.

Onneks Takkupää ja ystävä käyvä munt tuukkamas. Sill tavall tule tiskatuks, kukkase kastelluks ja huusholl järjestetyks. Eilä pääsin kauppa.

Tänä on tulos kaunis päiv, ja meinan pistä kaffet termari ja menn ulos päiväkaffel. Mul o viäl eilässi äitienpäiväpulli jälill.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

kaikk koos

Nyy o mailm jälles mallillas, koirakki tuliva kotti. Voi ko me oltti ilossi kaik! Ny ne makkava mun jaloissan ja kuarssava ko sairala huanekaverit. Sil erotuksel, et tämä ei häirit yhtä.

Eilänen men lueskelles ja makoilles. Pirän sairasloma vaa tämä viiko, ja meinan kans sit vaa maat. En ajattelekka mittä tekemist.

Takkupää käve eilä, ja kyl vaa tul hyvä miäl. Hän ol kiltt niinko ain ja siivos piha ja tek mul ruakka ja passas ette ja taa. Lämmit tiskivere ja vei sen pois jälles, nii et kaik o ny hyvi. Aurink paista ja pihal viheriöitte ja mul o vuakralaissi ylä- ja alakerras. Istusi äske pihal hetke aikka lämmiäs aurinkon paistes ja kuuntelin linnulaulu ja katteli koiratte touhui. Ei hullumppa sairastamist, vai mitä?

Jos ny joku kerkke, ni voisis tämsel kaunil päiväl tul juama päiväkaffet mun kans ton pihal. Pualen päivä jälkke aurink paista lämmiäste kaffepöyrän kohral. Korpui o luvas kaffen kans.

Ja siskol viäl kiitoksi hianost mukist! Se on tänäpeaamust otett käyttö.

maanantai 3. toukokuuta 2010

koton jälles

Hei vaan kaikil, ole ollu koton jo kolm tuntti. Ensmäiseks pit konkat ympärs torpa ja ihmtell, ko sinililja kukkiva iha sinisenäs puskatte al.

Oli kiva tull kotti. Kaik men hyvi, hoito ol hyvä ja potilas jäi henkki. Juur ja juur, en ol kyl mikkä kolhoosis eläjä. Ja jos joku olis viäl kerran kysyn, onk mun vattan toiminu, olisin jo vastan rumaste.

Kirjoti tuntemuksian yllös koko viikkon, niin ko mun tapan o. Voi oll et valasen tännekki milt tuntu maat sairalas, jos on mää.

Runonkirjottaja on kiltt ja tul munt hyyssämä. Läheti häne koht apteekkihi ja kauppa, ja ny täyty menn keittämä hänell kaffett. Määräsivä kamalan määrä tropei ja annova monttalai paperi ja ohjet mukka.

Väsy tule tavan takka, vaikkei sairalas tuntun enä miltä. Mut hetke aikka ko huila ni sit jaksa taas konkat askareis, ko kiirut ei ol.