maanantai 10. toukokuuta 2010

kauhi vaikeus

Koht ensmäsen tyäpäivän tul ette vaikki asi: mul ei ol tila pianol.

Ai kui nii? No, tyäpaika ilmotustaulul taikk kirppiksel joku myy vanha soittokones. 200 raha ei ol hinta eikä mikkä mul, ko en soittimist mittä ymmär. Olen koko ikän toivon, et opeissi soittama, mialumi pianot. Saimi-täti olis mul ostan pianon, mut äit ei antan luppa.
Nyy voissin itte osta piänel rahal kauni, tammefärise piano, mut mihe mää sen laita? Mul ei ol tila, jollen luavu josta muust. Anoppvainan klaffipiironk, paitt et see on täyn tavara, mikä tarvitte sit laitta jonkkus. Taikk  mummun siustverettävä, misä mää makka päiväuni. Mahraisik kulttuurseura otta sen Hilman kammari? Taikk suur vanh arkku, mikä on täys mattai. Mihe ne panna? Ei lattial kumminka. Eikä heitet pois.

Mut tahtoissi niin kovaste oppi soittama. Omaks iloksen pimputel ja laulat ain joukko. Sillo ko ole yksin, eli melkken koko aja.

Mittän tiatto siit, et opeissink mää soittama, ei ol saatavan. Olis pakko vaan kokeilla. Enkä yhtän ossa arvioitta, olisik semne piano hintas väärtti, mut se ei haitta, pyytäissi tiätäväist ystävä mukka.

Kui tavaline tyäpäiv voi näi vaikkiaks muuttu?

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Siis sä olet jo töissä? Ja pianokuumeessakin? Eikös nyt jokin paikka löytyisi pianolle...mahtuisko arkku eteiseen, kuistiin...pukkas nyt todella ongelmaa. Jos oikein tivistäisi seiniä pitkin meneviä juttuja ... 200e ei kyllä munkaan mielestä oo mikään hinta pianosta!

Piu kirjoitti...

Noo, teen koton töit niinko ennenki. Olen miättin pään puhki, kyl se johonkkis tarttis saar mahtuma. Pääsis konsertoima...

tiuku kirjoitti...

Kyl pittää varmaan nurkkaa siirtää ulospäin, jotta piano mahtuu. Minäkin aloitin soittotunnit kansalaisopistossa vasta eläkkeelle jäätyäni saatuani vanhan pianon. Jonkinlainen unelma tuli toteutettua ja soittamista kokeiltua. Tänä vuonna pianon kansi on unohtunut kiinni. Hyvää selviytymistä keppien kanssa eteenkin päin.

olga kirjoitti...

Ai kauhhia, asuuksää meil vai? Samalaist o meiti pihal rusakoines, peurones ja räkättines. Pait et meil o tuplate kaikke (see johtu noist mun pohojalaasist juurist :D). Sitä mää ole va hunteranu, et kuim mont noit pupusi o syksyl, ko ny niit o kaks. Luultavast par parri. Piano mää en kyl hualisis vaik maksettas, emmääkä ny lopullisest hourahtanu ol.

Piu kirjoitti...

Tiuku: joo, se on käynyt mielessä jo kirjojen takia, lisäsiipi. Musiikkiopistossa voisin opetella minäkin soittamaan, kiva kuulla ettei ajatus ole ihan mahdoton.
Olga: Juur äsken kamaloittin, ko kuus peura tek selvä valkovuakoist piha reunas. Eikä tämä pianokuume ol mull viäl lopulline hurahrus, paha pelkkän et hullumaks mene ko ikkä tule mut ei järkki.