maanantai 10. toukokuuta 2010

ensmäne tyäpäiv

Ny on sit saikket piretty. Kontt o viäl kippi kävelles, mut muuto ruppe olema paremp olo, nukkuakki saa eik enä tart vährät tyynytte kans eikä noust istuma jos tahto vaihta asentto. Alkuviikkost oteta niiti pois haavast. Eik kuulost kamalalt, ko haava on nirottu kii? Raks raks vaa, säästy aikka eikä lääkärin tarvitt osat koruompelu. Kätevä.

Olin eilä ehtost Raisios runoesitykses. Runonkirjottaja vei äites ja munt kuulustelema Allit-ryhmä esityst, kon koostus erilaisist runoist ja lauluist. Mun hyvä ystävän ol yks esiintyjä. Vaik esitys ol pääosin hausk, munt rupes paruttama ko ystävä laulo niin kauniste. Koiti oll visuste, ete hän vaa huamattis ja peljästyis. Hyvi men.

Perjantan Takkupää lämmit sauna ja pääsin pesul. En saa viäl saunot, ennenko niitit on poistett, mut pesull saa käyr. Oi ko tunnus mukavalt, oikke orotan et loppuviikost pääse löyly. Muuto pesemine luanistu vaa vauvanpyyhkeil. Niittten kans saa aamusi pyhityks ittes auttavaste, mut ei semne tiätenkä saunomist vasta.

Nurmiko ruppeva vihertämä. Talitint o tänä vuann saanu pittä pönttös tuva akkuna all. Aikasemmi o ain käyn nii, et kirjosiappo on tullu ja ajanu tinti tiähes ja tehny oman pesäs tinti pesän pääll. Ny tintt istu omenpuus ja kerto kaikill kui hyvä tuuri hänell tänä vuann o.

Ny o muutonki ollu vilkast aikka. Puutarhas pesi mont linttu, enemä ko olis väliksikkä, ko räkätinpoja kumminki joutuva Sohvi leluks loppusuvest. Sohvil ei riit kärsivällisys semsil räpiköijil ko huutava rumaste, hän otta ne kii ja purase hiljaseks. Pikkulinnutte poja lähtevä pesäst nii aikasi aamul, et niit ei ol Sohvi hamppaissi joutun yhtä.

Peuroi käy ehtosi syämäs pikkupellos, kolm kerrallas. Ne tuleva iha hilja ja syävä uutt ruaho. Niil o sama aikataul ja reitt joka ehto, jote ol mittä häiriöi. Ja mun piräis oppi puhuttelema heit valkohäntkauriiks, ny ko heijä nimes vaihretti. Mettäkauris sai pittä nimes, ja hän ol pelloreunas tänäpe aamust, mut koirat räksytt hänel niim pali, et hän katos viissamaks loikat metän pualel.
Vakituine ohikulkija on myäs oikke lihav rusakko, ko loikki laiskaste lähtenpolul ja käy naapuri puutarhas syämäs pensasmustikoi. Niit penssai siis. Ne näky olevas verkol suajattu, mut pupu syä kaiken ko tule verko yli ja mihe ulettu. Ei taira tulla suurt satto niist penssaist.

Kyl kuulkka huusholli käy suureks, ko joutu krykätte kans sitä hoitama. Ei mun kamarin ol kooltas ko kolm kertta neli meetri, mut siin o liiaks. Piäniki asi, mikä o siäl toisell pualel, o liia suur siirrettäväks, jos tarvitte pittä krykä käres. Mul o kirvesmiähe essu mink taskuihi mahtu piäni tavari, niinko puhelime ja kynä, ja vaatte taik kirja kulke piäni matkoi kainlos, mut sit on mont semmost ko on pakko jättä toiste siirrettäväks.

Ei tul ajatelleksikka, et kui pali piäni askeli otta häärätessäs. Pelkkä kaffen keittämine: luule et seiso niil sijoillas, ko kaik tarvittava on käre ulottuvil, mut totus o se, et siin otta huamamattas vähä mont sivuaskela, siirtä paino kontilt toisel ja kallistele sin sun tän. Mut otast krykä föli: ei tul mittä. Et voikka otta yhtä sivuaskela ilma et kokkot kepit kättes, sit irrotat niist jälles ja asettelet ne nii etei ne kaaru koiratte niska ja pois ulottuviltas. Teet jonku piäne asia, ja kas näi tarvitte jälles siirtty, ot krykät ja ast yks askel oikkial... kyl o vähti. Lisseks et saa nostetuks kuppias pöyräll, ko se o hiuka liian kaukan, eikä krykätten kans onnist lainka. Joutu keksimä monttalai konsti et saa kaiken toimeks ja aikka kulu. Mikkä ei onnistu äkkiste.

Onneks Takkupää ja ystävä käyvä munt tuukkamas. Sill tavall tule tiskatuks, kukkase kastelluks ja huusholl järjestetyks. Eilä pääsin kauppa.

Tänä on tulos kaunis päiv, ja meinan pistä kaffet termari ja menn ulos päiväkaffel. Mul o viäl eilässi äitienpäiväpulli jälill.

Ei kommentteja: