Nyt tiedän, mihin kaikki juomani kahvi on joutunut: se on majoittunut siihen pahuksen kystaan. Olin tänään kirurgisen puolella pikku operaatiossa. Kystasta otettiin näyte. Ensin ultralla katsottiin tarkka kohta ja sitten pistettiin pitkä neula suoraan kystaan ja otettiin neljään ruiskuun näyte. Se oli ihan kuin kahvia.
Täältä Kaskenlinnassa pääsee maanalaisia käytäviä pitkin kaupunginsairaalaan jossa näyte otettiin. Oli helpotus että päästiin kulkemaan sisätiloissa eikä tarvinnut könytä taksiin.. Näytteenotto meni hienosti, taitava lääkäri pisti neulan niin, etten tuntenut mitään. Mutta sen verran otti voimille, että nukuin tunnin kun palasin huoneeseen.
Minulla on täällä oma viihtyisä huone. En vain saa nukutuksi kovin hyvin ja rutiinini on mennyttä. Mutta ne palautuvat kun menen taas kotiin, lomalla pitääkin vähän erilaista. Keskimmäinen kävi eilen ja tänään, lupasi tulla vielä perjantainakin. Tytsy vanhempineen tulee myös perjantaina käymään.
Onnistuin myös kaatumaan tänään ja nyt pää vähän jomottaa. En tiedä mitä tapahtui, mutta tunsin että nyt mennään ja siinä samassa löin pääni oveen. Piti hälyttää hoitaja apuun, en minä yksin pääse ylös. Sitten alkoi itkettää, kun niin harmitti moinen takaisku. Itkin oikein kunnolla, se teki hyvää.
Täytän sanaristikoita ja kuuntelen äänikirjaa. Välillä katson telkkaria. Aika lailla samoin täällä kuluu aika kuin kotonakin. Siitä olen iloinen ne, että kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti