Miksi aina minä:
-juutun aamulla sen hipsuvarpaan taakse, joka ei uskalla näilläkään keleillä veivata polkuautonsa kumminauhaa tarpeeksi kireälle jotta pääsisi edes kahdeksankympin vauhtiin satasen rajoituksella? Joka vielä jarruttaa kameratolpan kohdalla kuin parempikin kaahari?
-olen niin kiltti etten näytä keskaria kun lopulta pääsen ohi?
-tunnen itseni kaahariksi kun kuitenkin ajelisin aivan rajoitusten mukaisesti?
Ilta meni lautakunnan kokouksessa. Asiat olivat siunauksellisia, eli tehtäväksi jäi siunata hallinto-oikeuden päätöksiä. Joskus tulee kyllä ajatelleeksi, että muutaman välistävetäjän vuoksi joudutaan vetämään paljon kovempaa linjaa kuin olisi järkevää. Puuttumatta tarkemmin yksityiskohtiin (ne on luettavissa viikon päästä ilmoitustaululta) sanon, että päätöksenteon liitteenä pitäisi olla pitkät selitykset, jotta asioiden koko laajuus tulisi selväksi. Esityslistan mukana saamme tietysti tarvittavat paperit, mutta se muu informaatio, jota ei syystä tai toisesta ole kirjoitettu paperille, on yhtä tärkeää. Toivoisinkin tuntevani paremmin kuntalaisia ja olosuhteita.
En ole koskaan ollut kovin kiinnostunut toisten yksityisasioista, mutta välillä siitä olisi hyötyä. Toisaalta voi olla myös helpompaa, kun ei niin kaikista vanhoista kiemuroista ole selvillä.
Poikkesin sorvaamoon tullessa kinderikaupan kautta. Aion hätkähdyttää kohta alkavaa aamupalaveria suklaamunien availulla. Päästään vertailemaan löytyneitä yllätyksiä...
Kuten tänään jaettavia kirjekuoria. Lomautuksesta tulee todellisuutta tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti