Urakka vaikuttaa aina jossakin vaiheessa ylivoimaiselta, mutta yhdessä tekeminen on mukavaa. Pölkky kerrallaan edetään, ja koska erinomainen klapikone oli hyytynyt talven aikana, vanha kunnon kirves ja pölkky-metodi otettiin käyttöön.
Tuntui mahtavalta, kun viimeinenkin pölli oli halkaistu ja saattoi viedä kirveen pois.
Välillä pidettiin taukoa ja kuivateltiin hanskoja. Kuulosuojaimet tarvitaan sirkkelöintivaiheessa.
Leikkauspinta on kaunis. Halusin tallentaa sen ennenkuin naputtelin pölkyn klapeiksi. Turvallisuuden tunne kasvaa, kun tietää että talveksi on polttopuita riittävästi. Pieniä mutta tärkeitä asioita.
Pieni on myös tämä pikkuinen kevätkaihonkukka, joka oli riehaantunut ruusupensaan juurella kukkimaan. Sillä on paljon sisaruksia ympärillään, ja lähiviikkojen aikana saan nauttia näistä taivaansinisistä sievimyksistä yllin kyllin.Olen noussut tänään jo ennen sian pieremää, so. kuuden jälkeen. Tosin meillä ei sika ollut asialla, vaan Sohvi, joka keksi ruveta irroittamaan kamarin lattialankuista tikkuja. Ihan vaan huvikseen, kun ei muutakaan tekemistä ollut.
Kymmenen korvissa olin jo pessyt pyykit ja lähdin kasvimaata kääntämään. Tarkoitus on saada tänään porkkanat ja palsternakat kylvettyä, ehkä jotakin muutakin. Käänsin neljä penkkiä, toiset neljä tarvitaan vielä ja syksyksi mansikkamaa.
Pirullisen raskasta, mutta olen kuitenkin paremmassa kunnossa kuin vuosi sitten, jolloin ei koko hommasta tullut mitään. Vajassa on kyllä puutarhajyrsin, mutta vekotin on niin järjettömän suuri, ettei minulla ole toivoakaan sen hallitsemisesta. Taas kerran vanhat konstit päihittävät uudet kotkotukset.
Kaikenlaista muutakin on tullut puuhasteltua, ja joka välissä istuskeltua. Kahvi- ja ruokataukoja on pidetty ja käveleskelty pitkin puutarhaa. Lihaksissa tuntuu, että on tehty. Vielä aion mennä viimeistelemään kasvimaata ja tuumailemaan tulevia.
Sorvaamossa julkaisupäivä tuli ja meni, nyt viilataan pari viikkoa ja sitten se onkin loppu. Kiire tulee olemaan ensi viikolla kova, entistä kovempi, jos mahdollista. Sen kyllä jaksaa kun tietää, että sitten on koko kesä vapaata. Vapun jälkeinen viikko on toisella tapaa kiireinen ja stressaava. Viimeinen viikko toivon mukaan on sitten jo leppoisampi. Pöytä puhtaaksi ja kaapit ojennukseen, ehkä.
Nyt palaan vielä hetkeksi ulos, ennenkuin selkäni jäykistyy liikaa. Ehkä saan vielä aikaan jotain kuvattavaa, jolloin palaan vielä tänään. Tai sitten ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti