Talkootunnelmia

Eilinen päivä kului kulttuuriseuran talkoissa. Yläpohjan tyhjennystä vesisateessa, kuten on tapana. Toisten huimapäiden lapioidessa vintillä turvepehkua lavalle, minä irroittelin nauloja komeron jäännöksistä ja keittelin kahvia.

Hilman kamarin seinällä on jäljellä pieni pala historiaa. Tapetin alla on sanomalehtiä, tällä kohtaa vuodelta 1936.

Tässä työmaani. Pienen pieni kasa kakkoskakkosta puhtaana nauloista. Ämpärissä on kyllä kunnioitettava määrä nauloja. Seurakunta on ollut suurpiirteinen naulojen suhteen ja kirvesmies tehnyt vakuuttavaa jälkeä: kovalevyt oli naulattu kahden tuuman nauloilla kolmen sentin välein kauttaaltaan, ja runko koottu nelituumaisilla traaspiikeillä.

Salissa on mukava tunnelma, palosta huolimatta. On helppo kuvitella sitä korjattuna ja käytössä.

Eiliset walolöydöt: valaistuspäre ja kynttilälyhty, kuvattuna iltapäivällä alkaneessa auringonpaisteessa.

Palanen Hilman kamarin korkkimattoa, joka oli vettynyt ja kauttaaltaan homeessa ja joutui siksi jo syksyllä kaatopaikkakuormaan. Kuva on huono, siitä ei näy ollenkaan maton kaikki värit ja kuviot.

Osa talon historiaa joudutaan väkisinkin hukkamaan. Seurakunnan viimeisten korjausten jäljet tuhoutuivat palossa kokonaan. Onneksi, voisi sanoa. Silloiset tekijät ovat kuitenkin tehneet parhaansa ja sen hetkisten tarpeiden vaatimia korjauksia aikansa menetelmillä ja tarvikkeilla. En osaa heitä moittiakaan, vaikka tulos ei olekaan sellainen jota arvostaisimme tällä hetkellä.

Todennäköisesti tulevat sukupolvet löytävät virheitä meidän tekemisistämme, vaikka olemme vakaasti päättäneet entisöidä huolellisesti ja kestävästi.

Vanha kateederi luopuu maalipinnastaan suosiolla, sen verran tehokas kuumailmapuhallus syksyinen palo oli. Sen entisöiminen tulee olemaan hauskaa, vaikka se on iso kapistus siirreltäväksi esim. lattian maaluksen ajaksi. Kuvan tulos on saatu aikaan hiukan puukolla kokeeksi rapsuttaen.

Talkooilmoituksiin pitääkin jatkossa lisätä, että kaikenlaisen rapsutuksen voi aloittaa nyt. Kaikille löytyy tekemistä, ei tarvitse olla taitoja eikä voimia, puhumattakaan vintille kiipeämisestä.

No, kun aika kuluu kylillä talkoissa, on koti kuin pommin jäljiltä. Pihalla on töitä rykmentille ja sisällä toiselle. Omallakin pihalla on sorkkaraudalle ja saha/kirves-yhdistelmälle urakkaa, mutta yhdessä tekeminen on sentään niin mukavaa että on kiva lähteä Walonkin töihin.

Tänään paistaa aurinko ja pihatyöt kutsuvat. Leppälintu on palannut pihapiiriin ja suunnittelee vissiin pesänrakennusta. Sitä ei ole näkynytkään moneen vuoteen ja olen sitä vähän kaivannut.

Taidan kuitenkin leipoa muffinseja äitienpäiväkahville, jotka juon ulkona, jos jaksan raahata pöydän tai edes tuolin paikoilleen. Puutarhakalusto pitää ulkoistaa kasvihuoneesta, jotta sinne mahtuu taimet ja kylvökset. En ole vielä luopunut kasvimaa-haaveista....

Sorvaamossa alkaa viimeinen viikko. Pöydän tyhjentämistä, poissaolo-viestien laatimista ja kaikenlaista luopumista.

Suurin osa on jo lähtenyt, kolme meistä huolehtii viimeisistä töistä. Tulee raskas viikko. Onneksi on kevät, muuten olisi liian rankkaa.