Ei se silti tarkoita, että olisi kamalaa, päinvastoin. Tämä on ollut varsin hienoa. Tosin työn määrä tuntuu musertavalta, mutta tehdä voi vain yhtä asiaa kerrallaan.
Kaunis ilma sai kauan odotetun tapahtumaan: kirsikka kukkii. Mutta jostain syystä mehiläiset puuttuvat. Onkohan metsänreunan pesät viety pois?
Toinenkin kauan odotettu asia on nyt valmis: lorvikamari on maalattu. Valkoiseksi, mikä on tylsää, mutta lahjaksi saatu maali oli valkoista eikä nyt ole varaa ronklata. Kattolautoja ja -listoja pitää vielä maalata huomenna, sitten ne voi naputella paikoilleen ja sähkömies saa tulla. Kuten näkyy, ikkunat ovat vielä maalaamatta, joten työt eivät heti lopu.
Tällainen pikku sievimys on ilmaantunut taas ilokseni. Iltatuuli aiheutti lievää epätarkkuutta kuvaan.
Pienenä opin, että jos aurinko paistaa illalla noihin kaukaisiin männynlatvoihin, seuraavasta aamusta tulee kaunis. Juttu toimii yhä: huomenna on kaunis ilma.
Innokkaana maalarina sotkin maaliin en vain lorvikamaria ja itseäni, vaan myös kännykkäparkani, vaikka olin ripustanut sen selkäpuolelle vyölenkistä roikkumaan. Käsivarsista ja nenästä maali lähti pesemällä, mutta vekotin pitänee siistiä muilla konsteilla.
Huomenna pitää käydä varmistamassa, että työvoimaviranomaiset ovat selvillä ansiotyön puutteestani. Iltapäivällä on kokous ja sen jälkeen arkeologiakeskuksessa yleisöluento, johon ehdottomasti aion osallistua. Onneksi on aktiviteetteja kylillä, muuten jäisin tänne puskiin askartelemaan ja villiintymään. On ollut kertakaikkisen hieno päivä. Lämmin, aurinkoinen, tuoksuva. Kelpaa kyllä elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti