perjantai 22. toukokuuta 2009

eka viikko mennyt

Alan ymmärtää eläkeläisiä, joilla on aina kiire. Olen touhunnut kuluneena viikkona kuin riihellä.
Kuvitelmat siitä, kuinka aika kuluu leppoisasti, ovat jo karisseet. Parina päivänä kiidin tilaisuudesta toiseen ja palasin kotiin iltamyöhällä. Jokaisena päivänä olen sutinut, sahannut, kantanut, kaivanut aivan hikipäässä, ja mielessä on silti pyörinyt, että enemmän pitäisi ehtiä.

Pienen yrttimaan sain aikaiseksi, kun kasvimaan kunnostaminen vie koko kesän. Tein sen etupihalle, isoisän vanhaan kessumaahan. Ihanaa mustaa multaa, jota oli helppo muokata. Ikävä vain, että se sijaitsee juuri koirien rähinäreitillä, jota ne pinkovat kun haukkuvat tiellä liikkuvia. Jouduin aitaamaan sen kolmelta sivulta, ja silti puusilmä-Lilli sekoili porkkanapenkissä. Canis vandalismus, meidän koirien suku...

Lorvikamarin kattolautoja naputeltiin paikalleen eilen aamulla, ennenkuin Takkupää taas lähti Toiseen Elämäänsä. Hidasta, hidasta. Yksin ei onnistu ollenkaan, kun osa laudoista on yli neljämetrisiä. Teen sitten odotellessa kaikkea muuta. Sunnuntaina on luvassa jatkoa kattoasennukseen.

Eilen pyörähti kartanolle yllätyskyläilijöitä. Se on melko harvinaista täällä syrjäkylällä. Kaupunkilaisilla oli ihmeteltävää. Vielä iltamyöhällä, juuri ennen kuin he lähtivät, tuli pikkuinen metsäpeura (vai kaurisko se on?) kaivon luokse syömään. Onneksi huomasin sen ikkunasta ennenkuin päästin koirat ulos. Ihastelimme ikkunasta varmaan puoli tuntia otuksen siroa olemusta. Vieraani yrittivät kuvata sitä, mutta tuskin ne kummoisia otoksia ovat, likaisten tuplaikkunoiden läpi otettuja.
Olen taas sellainen vilukissa, etten ole vielä avannut yhtään ikkunaa. Pestä ne pitäisi ihan välttämättä, ja pari tuplaa voisi jo viedä pois, että saisi tuulettaa, mutten tarkene. Hyy. Ehkä ensi viikolla.
Jospa tänäänkin edistyisi jokin asia, kun nyt aloittaa. Iltasella on kulttuuriseuran talkoot, tai ainakin lettukestit, joissa suunnitellaan tulevia. Piti jo eilen, mutta... Toiset ovat ahkeroineet kovasti, ja talkoissa alkaa nyt uusi vaihe. Ehkä minäkin kelpaan johonkin, vaikka onhan plätinpaistaminenkin kivaa.

Ei kommentteja: