Eikä pelkästään sunnuntai- vaan nimenomaan kesäinen pyhä. Vaikka aamupäivällä ennen Takkupään lähtöä teimme kyllä monenlaista askaretta, korjasimme portit esimerkiksi, niin joutilas lomapäivähän siitä kuitenkin tuli.
Särkynyt sydän, tai särjetty sydän, kuten meillä tätä kutsutaan, nautti myös ilta-auringosta.
Orvokki on innostunut kukkimaan myös valkoisena.
Ja nämä lemmikit vaihtavat paikkaa joka vuosi, mutta jaksavat kukkia aina yhtä sinisinä.
Villiintyneessä perennapenkissä kukkii tulikellukka? seuranaan vanha perinnekasvi kevätkurjenmiekka, jonka matala kukkavarsi yltää pariinkymmeneen senttiin.
Lorvikamarin katto tuli eilen valmiiksi, ja nyt pohdin, laitanko seiniin ylijäämätapetteja, joita on kutakin yksi rulla. Vai pitäytyisikö aikasemmassa suunnitelmassa ja antaisi seinien olla yhtä valkoiset kuin katto. Huoneeseen paistaa aurinko vain aamuvarhaisella ja taas iltamyöhään, joten se ei ole kovin valoisa, kuten kuvasta näkyy. Palatakseni puutarha-asioihin, kaikki on niin kovasti kasvussa, että ensimmäiset niitot alkavat olla ajankohtaisia. Nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa ja silti se kukkii keltaisenaan voikukkaa. Yöpakkanen olisi nyt tuhoisa. Onneksi vajassa on suuri määrä harsoa, jos näyttää jonain iltana pakastavan.
Joskus näkee puutarhoissa mitä omituisimpia virityksiä, kun on hallayö luvassa. Silloin pensaat ja kukkamaat peitetäään kaikella mahdollisella, pussilakanat ja verhot ovat tavallisimpia. Ei silti, itsellenikin tulee halu suojata lähes kukkivat kasvustot ja turvata marja- ja hedelmäsato, vaikka tietää että se taistelu on helposti hävitty. Ja että viimeistään vuoden päästä kaikki kasvaa taas entiseen malliin.
Huomiseksi on luvassa uusi, lämmin päivä. Onnellinen minä, joka saan nauttia siitä kotona omassa puutarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti