Otsikko on tylsä mutta tosi: tänä aamuna satoi ensilumen. Maa oli valkoinen ja oli mukavan valoisaa.
Sohvi ei tykännyt, kun tassut kastuivat ja sitä sai vetää perässä puolet matkasta. Kerttua lumi ei haitannut.
Valoisuus oli tervetullutta. Tuntui kuin olisi jotenkin erityisen reipas ja aikaisin liikkeellä. Outoa, sillä nukuin huonosti, kärsin ja palelinkin, vaikka olen jo vaihtanut kesäpeiton untuvaiseen,
Untuvat ovat ehkä vuosien varrella karanneet monissa pesuissa. Tästä onkin tulossa taas uusi kriisi: jos untsikka käy liian ohueksi, tarvitsen uuden. Mitä tehdä vanhalle? Pitääkö se purkaa, kompostoida loput täytteet ja kierrättää kangas?
Kaipaan 50-luvulle, jolloin asiat olivat yksinkertaisia eikä maailmantuskaa potenut kukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti