Tuppaa nämä postauksien välit vaan venymään. Hurahdin taas maratonkuunteluun ja kuuntelin koko kirjasarjan yhteen menoon. Tykkään dekkareista ja kun on mieluinen lukija niin helposti menee 7 kirjaa yhteen syssyyn.
Mutta en ole pelkästään kuunnellut kirjoja. Olin jalkahoidossa Paimiossa ja käytiin papan luona samalla. Hän yritti keksiä tarjottavaa minulle, mutta sanoin että paras on ilman mitään. Takkupää joi kahvia ja turistiin siinä hetki.
Seuraavalla viikolla tuli kummityttöni käymään ja oli ottanut papan mukaan. Vuoroin vieraissa. Tytsy tietysti oli mukana ja järjesti oitis kovaäänisen piiloleikin Takkupään kanssa. Miten siitä tytöstä lähteekin niin kova ääni. No meillähän on muuten niin haudanhiljaista ettei haittaa, vaikka vähän metelöidäänkin välillä.
Tällä viikolla oli fysioterapeutti Emma ensimmäisellä kotikäynnillä. Sain maksusitoumuksen 25 kotikäynnille mikä on mahtavaa. Emma on mainio, ymmärtää mikä on vaikeaa ja mikä helpottaa oloa. Sovittiin ensin viikottaiset käynnit ja sitten jatketaan joka toinen viikko.
Ystävä kävi moikkaamassa alkuviikolla ja kun oltiin kahden, jutusteltiin melkein kuin ennen vanhaan. Hän on sellainen että hänelle voin kertoa synkistäkin asioista. Meidät molemmat on keitetty monissa vesissä.
Sitten on vähän ikäviäkin tapahtunut. Olen saanut öisin hengenahdistuskohtauksia. Alkuun vain heräsin siihen etten saa henkeä, mutta viime yönä se mennytkään ohi vaan se jatkui kunnes nousin istumaan sängyn laidalle. Minulla uloshengitys kestää kolme kertaa niin pitkään kuin sisään ja nyt ei sisäänhengitys käynnistynyt ollenkaan. Siinä tulee pieni paniikki siitäkin huolimatta että tiedän saavani henkeä kunhan odotan.
Istuttuani jonkin aikaa tuumasin että nyt voisi taas yrittää nukkua. Eihän siitä mitään tullut, kun en saanut jalkoja sänkyyn. Yritin vaikka miten mutta mikään ei auttanut. Tuhtasin siinä varmaan puoli tuntia kunnes lopulta laitoin valon. Takkupää tietysti heräsi ja nosti jalkani sänkyyn. Sain hillittömän yskänpuuskan ja oli pakko nousta taas istumaan. Lopulta Takkupää haki morfiinia ja nousin olkkarin tuoliin loppuyöksi istumaan.
Pitänee illalla ottaa morfiini heti nukkumaan mennessä, jos se helpottaisi. Harkitsen myös kotisairaalaan soittamista. Kovin montaa yötä ei jaksa istua tuolissa ja torkkua.
Tämä tuli vähän puskista vaikka tiedän että minun tapaukseni päättyy hengityslihasten pettämiseen. En vain odottanut että se tapahtuisi näin nopeasti.
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti