keskiviikko 18. lokakuuta 2023

Airvo

 


Hengityskatkot menivät niin pahaksi että maanantaina Takkupää soitti hengitystukiyksikköön ja sieltä kehoitettiin menemään osastolle tiistaina. Turussa on pelkästään ALS-potilaita hoitava osasto Kaskenlinnassa, jossa on myös saattohoito-osasto.

Huomasi hyvin, että hoitajat olivat tottuneet ottamaan huomioon ALSin vaatimat tehtävät. Mitään ei tarvinnut selittää, kaikki ongelmat olivat heille tuttuja. He olivat kaikki ystävällisiä ja kiireettömiä.

Sain heti tiistaina kokeiltavaksi Airvon, joka puhaltaa lämmitettyä ja kosteaa ilmaa aika vauhdilla sieraimiin. Alkuun tuuli kohisi niin, etten kuullut mitään, mutta noin tunnin päästä se yhtäkkiä lakkasi. Jokin röörit ilmeisesti avautui. 

Sain vuosi sitten 2pv-laitteen, mutta se ei sopinut minulle ollenkaan. En tottunut nukkumaan maski päässäni. Palautin sen osastolle ja sain kuulla, että 2pv ei yleensä sovi ALS - potilaille.

Airvo on erilainen, siinä tulee kasvoille vain happiviiksiä muistuttava osa. Airvon on myös hiljainen. Ja koska se puhaltaa kosteaa ilmaa, suu ei kuivu ihan korpuksi. Lima muuttuu juoksevammaksi mikä on hyvä, sillä sitkeä lima nielussa on epämiellyttävää sellaiselle, joka ei voi yskiä.

Lisäksi, mikä tulee bonuksena, laite puhdistaa itse itsensä. Ei lisää työtä Takkupäälle. Ja pääasia, hengenahdistus, menee helpommin ohi kun kone työntää ilmaa keuhkoihin. Sain pari katkosta yöllä ja ne menivät ohi nopeasti. Ei paniikkia eikä enää maankaatavaa väsymistä kohtauksen vuoksi. ALSiin kuuluu muutenkin jatkuva väsymys.

Pidin osastosta niin paljon, että varasin marraskuun puoleenväliin intervallijakson, jotta Takkupää voi pitää lomaa. Lisäksi sovittiin että sitten kun on saattohoidon aika, pääsen Kaskenlinnaan.

Ainoa hankaluus on, että happiviikset saavat ihoni ärtymään, mutta se ei ole koneen vika. Ihoni ei kestä jos jokin painaa tiiviisti pitkän aikaa. Siihen pitää keksiä jotain.



Ei kommentteja: