Tasapaino elämässäni on kerta kaikkiaan hukassa. Juuri kun hyväksyn, että tällaista se on tästä lähtien, tulee joku karusellielämys ja kaikki muuttuu. Oikeastaan pitäisi olla kiitollinen, kun muuten on niin vähän aktiviteetteja.
Tytsy vanhempineen kävi tapanina ja pani Takkupään leikkimään koiraa. Ja piilottamaan tavaroita. Hän on vielä siinä iässä että kertoo, missä piilo on. Tytsy siis. Sitten hän ilmoitti, että on nälkä ja he lähtivät keittämään kahvia. Tytsy on myös oppinut puhumaan perättömiä. Kun kysyimme, kuka on leiponut kakun, hän ilmoitti pokkana, että hän ja Takkupää.
Jalkani ovat ajettuneet polviin asti kuin pölkyt. Jopa niin, että Takkupää kysyi yhtenä aamuna, pitääkö pölkyt rasvata. Pyyteli sitten anteeksi. Mitä suotta, sillä nimitys kuvaa täydellisesti jalkojani. Paksut ja kömpelöt. Ihmettelen, milloin iho repeää, niin kireälle se on turvonnut.
Olen istunut pyllyni ruvelle. Ei mikään pikkujuttu sellaiselle, joka joutuu viettämään istuvillaan suurimman osan vuorokaudesta. Minulla on haavauma häntäluun tienoilla. Se taisi saada alun pyjaman housujen vähän karkeasta saumasta. Tunsin sen hankaavan ikävästi, mutta tyhmä kun olen, en kiinnittänyt siihen sen enempää huomiota. Lisäksi en näe selkäpuolelle kunnolla, en peilillä tai ilman. Sitten kipu alkoi olla sitä luokkaa, ettei sitä voinut jättää huomiotta. Määräsin Takkupään ottamaan siitä kuvan.
Rikkihän se oli. Haavapulveria ensiavuksi ja googlettamaan. Painehaavalta tuo näyttää ja tänään on tarkoitus kääntyä kotisairaalan puoleen ellei se ole alkanut parantua. Hankalaa tässä on se, että joudun istumaan haavan päällä koko ajan, sillä en saa nukuttua sängyssä kuin muutaman tunnin. Olenkin alkanut nukkua aamupäiväunet sängyssä. Menen sänkyyn aamurutiineiden jälkeen ja nukun pari kolme tuntia makeasti. Joskus tuntuu ettei sekään ole riittävästi, mutta en ole sitä venyttänyt sen pidemmälle.
Jotain hyvääkin on tapahtunut. Olen saanut hengenahdistukset kuriin. Olen ottanut hieman suurempia morfiiniannoksia ja säännöllisemmin. Aina nukkumaan mennessä ja päivällä yhden annoksen, kun hengitys käy muuten raskaaksi. Lisäksi minulla on käden ulottuvilla aina yksi annos, jos Takkupään on lähdettävä asioille ja jään yksin.
Morfiini on PEG-nappiin laitettavaa Oramorphinia, en siis piikitä mitään.
En olisi uskonut, että julkaisen täällä kuvan ryppyisestä pyllystäni, mutta olkaa hyvä:
Muuten on kaikki hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti