Lääkäri soitti eilen, vaikka ilmoitettu soittoaika piti olla viime perjantaina. Joku soitti Tyksin numerosta jo viime viikon keskiviikkona, mutta enhän voinut vastata ja Takkupää oli jossain ulkona. Eilen tuli siis toinen puhelu Tyksistä ja kohta soi Takkupään puhelin. Joskus johdot ovat pitkiä.
Kysta voi hyvin eikä sille tehdä mitään. Jalkojen turvotus johtuu paljosta istumisesta. Liikkuminen vain alkaa olla paitsi työlästä myös vaarallista. Olen monta kertaa ollut kaatua, mutta saanut viime hetkellä pidettyä jostain kiinni ja säästynyt kupsahtamasta. Takkupää varmistaa aina kun lähden liikkeelle, seuraa perässä ja pitää kiinni. En saa nostaa mitään minkä olen pudottanut, enkä kyllä haluakaan. Kaikki kaatumiseni tapahtuivat kun kumarruin nostamaan lattialta jotain.
En jaksanut lähteä sunnuntaina puurolle eikä minulla olisi ollut kenkiäkään. Käydään papan luona ensi viikolla, kun käyn jalkahoidossa ennen intervallijaksoa.
Tänään posti toi uudet kengät. Tilasin nettikaupasta, kun löysin kotimaiset, kovasti kehutut Kuoma Kaunot. Ei turhaan kehuttu, meni jalkaan sutjakasti eivätkä puristaneet edes minun limpuiksi turvonneita jalkojani.
Tänään oli suihkupäivä. Se on niin raskasta, että en koskaan sovi samalle päivälle muuta. Kun en itse pysty kuin istumaan ja enkä sitäkään suorassa, saa Takkupää huhkia kuin heinänteossa. Pitää pestä eukko, kuivattaa se ja rasvata, puhaltaa hiukset kuiviksi ja pukea. Kumpi siinä väsyy? Minä tietysti. Tänään nukuin puolitoista tuntia kun Takkupää lähti kauppaan ja postiin. Mutta on taas vähän aikaa puhdas olo.
Sain tutustua oivaan tuotteeseen Kaskenlinnassa: Tena pesuvoide. Aivan mahtava tuote jollei pääse suihkuun. Miedosti hajustettu, mutta ei häiritsevästi. Ei tarvitse huuhdella ja tulee silti siisti olo. Nyt täytyy ottaa huomioon että minulla on kokemusta vain tuosta yhdestä. Sopii minulle, jolla on niin kuiva iho että hilseilee vaikka kuinka rasvaisi.
Takkupää huolehtii minusta todella hyvin. Vähäisiä väärinymmärryksiä tulee silloin tällöin, kun ei joka tilanteessa ole kommunikaattorin mukana. Yleensä silloin kun hän kysyy: otatko tyynyn vai peiton? Siis esittää kaksi vaihtoehtoa. Millä minä vastaan, jollen sitten osoita, kumman haluan. Välillä turhaudun tähän avuttomuuteeni, kun pikkuasiatkin on kovan yrittämisen takana. Jos murheet on noin pieniä, silloinhan kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti