Mutta ihmeitäkin tapahtuu: nukuin koko yön kuin tukki, omassa sängyssä, vaakatasossa vielä. Käännyin jopa toiselle kyljelle jossain vaiheessa, huolimatta siitä että se on hankalaa. Saattaisin nukkua vieläkin, mutta oli pakko yrittää takaisin vasemmalle kyljelle eikä se enää onnistunutkaan. Jouduin herättämään Takkupään ja syntyi pieni paniikki ennenkuin sain hänet ymmärtämään, mitä olin vailla. Siirryin tuoliin ja lähetin hänet jatkamaan uniaan. Kello oli vartin yli kuusi.
En ollenkaan usko, tilanne olisi pysyvä. Ja vaikka olisikin, en pysty nukkumaan kyljelläni ilman kipuja ja niitä en halua. Pyydetään siis sairaalasänky ja painepatja. Onneksi makuuhuone on tilava ja sinne mahtuu myöhemmin vielä nostinlaitekin, jos on tarvis.
Pitää vielä käydä joulupukin asioilla ja hommata jouluruokaa. Kaksi pojista tulee aattona syömään ja täytyy hankkia saaroisten mamman ruoat kun en itse voi enää kokata. Ostoksilla käyminen on jo tarpeeksi rasittavaa, saati että ryhtyisin kuorimaan lanttuja.
Olisi parasta, jos tytsy tulisi vanhempineen joulun pyhinä käymään. Ja olisi kiva nähdä pojanpoikiakin.
Kaikki hyvin taas.
2 kommenttia:
Osuin blogiin sattumalta siihen aikoihin kun sairastuit. Ikävää että sait tämän kamalan sairauden mutta olet kyllä mahtava tyyppi kun osaat kirjoittaa asioista huumorin sävyttämänä. Toivon sinulle hyvää ja mahdollisimman kivutonta joulun aikaa ja muutenkin. T. Annikki pohjanmaalta
Komppaan edellistä kommentoijaa ja toivotan kaikesta huolimatta muistorikasta ja lämminhenkistä joulua ❤️
Lähetä kommentti