Olen taas noussut ylös tuoliin aikaani kuluttamaan, sillä uni loppui hangityskatkoihin puoli kolmelta. Sain morfiiniannoksen, mutta kestää jonkin aikaa kun se alkaa vaikuttaa.
Lääkäri kävi kertomassa ettei veriarvoissa ollut mitään huomauttamista, kaikki oli ok. Samalla tenttasin häntä kummallisista tuntemuksista joita minulla on eli kuuluvatko Alsiin.
Minulla on ollut kesästä lähtien tunne, että jalkapohjassa on iso tarra.
Samoin aika usein tunnen kuin koira painaisi päänsä jalalleni.
Vasemmssa reidessä tuntuu olevan aika iso äimä. Tämä on parannus, sillä alunperin tuntui että siellä oli sukkapuikko.
Erinäisiä pistoksia tuntuu eri puolilla kehoa aivan yllättäen ja sitten tietty lihasnykäykset.
Kaksi omituisinta jätin kertomatta lääkärille, epäilen että jos ne tulevat hänen tietoonsa, vaihdan osastoa vähän äkkiä.
Usein iltaisin kun Takkupää on peitellyt minut sänkyyn, tunnen kun selkäni taakse patjalle istuu joku. Patja antaa myöten ja jää siihen asentoon. Ei siellä ketään ole, tietystikään, mutta tunne on hyvin selvä. Olen ajatellut, että suojelusenkelini jalat väsyvät ja hän istahtaa. Toinen vaihtoehto on, että kuolema pitkästyy odottamaan, kun olen niin hidas. Niin tai näin, suon molemmille istumaoikeuden, ei heistä haittaakaan ole.
Joka kerta kun herään istuvassa asennossa, tunnen hetken aikaa että olen kyljelläni. Kun avaan silmät, näen kaiken väärästä perspektiivistä. Sitten hahmotan ympäristön oikein ja kaikki keikahtaa paikoilleen. Tunne on hyvin hämmentävä mutta alan tottua.
Kaikenlaista siis voi tuntua ilman että kyse olisi mistään vakavasta. Tai siis vakavasta ALSin lisäksi.
Toivon pääseväni tänään suihkuun. On aika ääkkänen olo, muuten kaikki on hyvin.
1 kommentti:
Pysäyttävää ... joku valvoo untasi. Lohduttavaakin. Sitä se on, lohduttavaa.
Lähetä kommentti