Taas kaikki kauniit muistot

 Mun palaa mielehen... Kuinka saatoin lähteä kodistani? Jossa olin turvassa ja onnellinen. En ymmärrä, mutta tunnen itseni. En jää koskaan tuleen makaamaan. Teen rajuja irtiottoja enkä tähän mennessä ole katunut mitään. Paitsi nyt on alkanut tuntua että torpan myymisen olisi saanut jättää tekemättä. Ymmärrän nyt Saimi-tätiä, joka kuolinvuoteellaan oli sitä mieltä, että jos hän vain jaksaisi niin pitkälle, että pääsisi Saarenmäkeen, kaikki muuttuisi hyväksi ja hän paranisi. Seuraavana päivänä hän kuoli.

Se synkistä asioista. Meillä on ollut kiireistä, enimmäkseen eläkeläisten kiireitä. Tiedättehän, kaksi asiaa samana päivänä aiheuttaa stressin oireita. Keskiviikkona piti lähteä oikein vasiten kauppakeskukseen hakemaan Tytsylle toivelahjaa, tai pikemminkin tarvelahjaa eli reppua. Ei koko hehtaarihallista meinannut löytyä sopivaa. Se oli antoisaa monella tapaa: Takkupää työnsi minua pyörätuolissa kaupasta toiseen ja vauhdilla. Kun bongasimme reppuja, tuolini lykättiin metrin verran sivuun kohteesta ja sain huomauttaa, etten näe, reput ovat selkäni takana.

Ei ollut kummoiset valikoimat. Oli jos jonkinlaista telkkari- tai lelusarjoihin perustuvaa teemaa. Näihin liittyvät reput olivat halpoja, mutta myös huonolaatuisia. Pelkään nyt päätyneeni enemmän äitiä kuin Tytsyä miellyttävään ratkaisuun. Ostin repun ilman minnihiirtä tai ryhmähauta. Tylsän mutta kestävän. Saa nähdä.

Torstaina oli ensin fysioterapeutti Emman käsittely enkä tälläkään kertaa pystynyt olemaan oikealla kyljellä. Sitten tuli ystävä käymään ja ihan hävetti, kun silmäni eivät pysyneet auki. Asia on nyt niin, ettei minkäänlaiset iltariennot tule kysymykseen. Jos olen vähänkin väsynyt, en saa pidettyä silmiä auki. Yleensä se ei haittaa, otan tirsat jos siltä tuntuu mutta en edes minä kykene nukkumaan kesken ystävän vierailun.

Eilen sain uuden sängyn. Ensin tuotiin patja puolen päivän aikaan ja sitten illansuussa sänky. Ei ihan samanlainen patja kuin Kaskenlinnassa mutta kuulemma vastaava. Ei ollut. Sairaalan patjat kennot tuntuivat irtonaisilta tähän verrattuna. Tässä on jokin kumimainen päällys joka aiheutti nukkumaan mennessä erinäisiä narinoita ilmanpaineen siirtyessä kennosta toiseen. Enkä nukkunut kovin hyvin. Heräsin jo puoli yhden aikaan ensimmäisen kerran ja nousin ylös tuntia myöhemmin. Toivon kuitenkin että opin nukkumaan narinasäkkini päällä pidenämpään.

Joulua en tänä vuonna ole edistänyt ollenkaan. Se tulee itsekseen tai Takkupään avustamana. Odotan kuitenkin kahta pojistani käymään, kuopus jo kävikin vaikka ei jäänyt kahville kun oli kotiväki sairaana. Nyt on paljon flunssaa liikkeellä. Olen tyytyväinen siihen että Takkupää jaksaa minun kanssani, vaikka olen vähän vaikea. Huomaan itsekin, että joskus ei jaksa alkaa selittää ja naputella komminkaattoriin pitkiä lauseita. Paras antaa olla ja vaatia vähemmän. On takuulla raskasta elää toisen kanssa jos joutuu unen läpikin kuuntelemaan, ettei hän ole tukehtumassa.

Ei tämä aamuinen jaaritukseni tästä tunnu kirkastuvan, paras kun yritän nukkua vähän. Kaikki on kuitenkin hyvin.