kulttuurelämä

Meil o jälles alkan Kusta Hiaka kulttuurviikko. Eilä oliva juhlallise avajaise Lukutuval. Sen jälkke ol pianokonsertti ja sit saatti kaffet. Ja viäläki riit ohjelma: Fredriikka-salis ol tairenäyttely avajaise.
Läksin kotto yhre mais, käven äänestämäs ja meni sen jälkke suara Lukutuval. Koton oli jälles pual seittemän korvis.
Nyy on sit koko viiko kulttuurtapahtumi, konsert tänä ja taireluento huame, musiikopisto esityksi, runoraati ja vaikk mitä. Meijä muutonki vilkas kulttuurelämä ylty liki hillittömäks.
Se tarkotta sitä, et joka päiv on valittava, mihe osallistu. Ko ei erellenkä oss kahrenttu, täyty päättä mikä on nähtävä ja mist voi luappu.
Ja omaki taiteilu täyty hoitta siin sivus. Pitkä harkinna jälkke meinan jäljenttä munsterjelmi maalaukse. Se tule oleman kiva, mun miälest. Jalmarist ei ol tiatto, mitä hän mahrais asiast tuumata.
Katt on kasvan ja on melkken kaksinkertane sihe nähre ko hän tuli. Hän o aika kamalas vaihes, riakku ko riivattu eikä usk mittän komentamist. Olen korjan kaike rikkmenevä pois ko hän pääse jo joka paikka eikä missä ol turvallist.
Lisseks hän on ruvennu jahtama jalkoi, mut siit tehrä kyl loppu äkkiste. Kati raapima naarmu tulehtuva herkäste ja mul ei semssi tulehruksi saa olla. Toivota nyy et tämä vaihe mene ohi ilma suuremppi haaverei.
Sohvin kans he leikkivä usse ja aika rajustiki. Katin pää o välil Sohvi suus ja takakonti potkiva Sohvi ottatukka nii et karvat pölise. Ihme kyl kummallekka ei  ol tullu ruupui. Usse kaik kolm nahistava yhres nii et meinan mennä nurin, ko tiätty he touhuva juur mun jaloissan.
Kirkonkyläl kuulttu: Vanhemp miäs ol kehun et hänki o siirtyn nykyaikka. Oli kuulemma ostan kenitaalikameran...

Kuvaamissi!