Munst ei taira sittenkä tul kirjailija. Liia vaivalloist.
Sain eilä sen puhtakskirjotusurakkan valmiks. Et se ot voimil. Kolssatakolkkymment liuska konel kirjotettu teksti sähkösse muatto. Eli tiatokonel. Kyl sihenki tarvita iha omalaises ihmine, jos meinais siit leipäs tianat.
Joskus ol oikke konekirjotusosastoi, ainaki mun nuaruuren tyäpaikas ol. Perkulenmoine rätinä ko oven aukas, ko kymmenkunt naist hakkas kirjotuskoneit täyrel vauhril. Siis näppäimi.
Nostan heil hattu. Ja kaikil, kuka vaa tänänki semmost tyät teke.
Toisaltas miälenkiintone kokemus. En ol vissi ikä enne toise ihmise kirjottama teksti niin pali miättin ko tätä, vaik tarkotus ol vaa kirjotta, kaik pilkku- ja muu virhe mukka. Ei lainka korjat eik "toimitta". Semsen teke joku muu jossa.
Mut täsä kirjottaes tul miätityks teksti sisälttö nuukemi. Henkilöitte luantte ja tapahtumie sisälttö ajattel eri taval, ko sillo ko pelkästäs luke. Hualestuki josta asiast, et ollek kirjottaja huaman onkelman ja ottak see tämä viäl esil ja tulek täl yksityiskohral myähemi joku selitys. Semssi.
En voi tarkemmi täsä kertto, kumsest tekstist on kysymys. Eikä sil täsä ol välikä. Mut sanon viäläki, et kyl kirjottamine vaan tyäst käy.
Toine asi on sit see, jos tarttis viäl itte keksit asiaki, mitä kirjotta. O nii helppo arvostel, ko toine on kirjottan, mut koittakast vaa saar kymmenenki sivu järjelist, luettava teksti kokko ni tiärät sen tuskan. Kyl siin ruppe jo arvostama toisel taval kallepäätalojakki, jos ny joku o kovaste heit ylönkattonu.
Yhrel aikka ol muaris kauhistel semssi tiiliskiviromanei ja tiarotta kaikil, et En ol lukenu nee ova nii kauhioi. Ketä kiinnost, kysyn vaa.
No nii, taas o yks loistava tulevaisus takan. Mut ei mittä, viäl o kaikenlaist kokeilemat.
Mut ny voin taas men kirjasto hakema lukemist. En ol koko kirjottamise aikan luken yhtän kirja. Ei antan sisu periks. Nyt taira lainat ussema ja oikke nautti...
Ja torppaki o jälles lämmitettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti