sunnuntai 30. lokakuuta 2011

tukka lähti

On pitän niin kiirutt, et tukk läks.
No ei vaineska, kummiflikk sen katkas ja sai siit hyväst kakkosen toristukse taik johonkki. Hän näättäk opiskele frisöörskaks ja tarvitt tukaleikkuukokkesse tiätty leikattava tukka. Ko mul ol vuas aikka viimäsest kampajakäynnist ni lupasin menn kynittäväks.

Läksin kotto jo paljo enne pualtpäivä, se tukaleikkuu tapattus nimittäin Salos. Käven ottamas siskon föli ko meinatti tehrä piän ostoskiarros samal. Sit menin sin flikan koulul ja eiko istuma tuali. Päästelin sit lettin auk ja opettajaki tul sihe ihemettelemä, ko se ol latvastas ihan kuiva ja kulun.

Sit pesti ja leikatti, käskin leikat oikke reilumma jälkke, ko se latva ol menny nii huanoks. Flik kerros sit kotimatkal, et opettaja ol kummastellu, ko niin pali leikatti. Ei tukk kuulemma kasv enä se jälkke ko on täyttän kolmkymment. Olen sit täsäki asias erilaine muari, ko mun tukkan kyl kasva pituut, vaik paksuus väheneki.

Et semmost. Nyy on tukk hyvi, kello en omistakka. Tuva seinäs oleva kello rukkasin eilä ehtost talvisse aikka, mut koiri ei saa rukatuks. Vaik ei se näin päi ol nii vakava ko keväl. Sillo he ei ymmär mikä mammal on tullu, ko nii aikasi nouse. Vähäkoer nukuis kyl vaik koko päivän, ko hän on raskaan.

Eiläsen päivän viätin Turus tekemäs nukkekotti rautlankakorei ja piäni asukkai. Meil ol yhristykse syyskokkous ja sen yhteyres tyäpajoi. Yritän kuvat niit tuatoksi ton Kirkkokarun pualel.

Metkalt tuntu, ko nii erilaise ihmise kokkontuva yhte tekemä harttaste ihan turhi kapistuksi. Keskittymine on ain iha meditatiivist, paitti et välist ähkitä ja joku meina kirotki.

Osa läks sit viäl laival Tukholma, siäl on tänä nukkemessut. Ens vuan voissin lähti mukka, nyy en tahton viär koiri hoitto.

Muu o huvittan kovaste ko viime aikoin o oikke uutisis käytty karppajien kimppu. Lehres joku väitt, et leipomo tekevä konkurssi ko ihmise ei syä enä leippä ja jossa ajankohtaisohjelmas käytti kiivast keskustelu siit, onk karppamine iha eresvastutont yhteiskunnan kannalt. Heh.

Taita ol nii suur kupla puhkemas, et tarvitte ruvet ampuma tykil kärvässi.
Kyl joka asias on ain fanaatikkoi, mikkä vetä suari johtopäätöksi ja koitta saar toise lannistettu. Mut tarvittek ain haastatell niit himokarppaji, ko tahtova elät ketoosis jatkuvaste eikä annais toistenka tehrä muut.

En usk, et pelkästäs karppaajat on kyllästyn syämä pelkkä sokerihöttö ja ruankaltassi aineksi, mitä teollisus käyttä valmisteis, et hinta pysyis alhal. Luulen, et se on ruven harmittama niitäki, ko syävä iha perinteist kotiruakka. Mut jos tahto esimerkiks puhrast ruisleippä, ni joutu hakema koko hyllyn läpi. Suurin osa ruisleivä nimel myytävist leivist sisältä vehnjauhoi taik peruna, usse viäl muitaki täyteaineksi, jopa sokeri. Perun on halppa ja täyttävä, sil saara leevä hint alas.

Täsä on siis kysymykses kaks asia: helvoltta tekemine ja piänemä ruaklasku. Voi osta ja syär enemmä, ko saa halvemal. Vaik "puhtamp" ruaka olisis ravittevamppa eikä sitä tarvitais nii suuri määri.

Ja semnen puhe, et karppajat ei söis lainka hiilhytraattei ko pelkkä voit ja fläski, on tahallas vääristetty.
Mun ruastan puuttu vehnjäuho (myäs pasta), soker, perun, ja puhristettu riisi. Syän joka päiv suuret määrät hiilhytraattei, mut paremas muaros mitä vehnäjauhois taik perunas. Mul o erinomase veriarvo, vatt ei krona ja painoki pysy siin misä sen piräis. En syä rasva erikses, enkä lissä sitä mihenkkä misä sitä ei ol luantasest. Käytän enimmäkses öljy paistamisse, mut jos tarvitten kerma, ni en kyl lait mittä vedest kemikaaleil saostettu ko ostan ihan lehmäst lypsetty.

Jäätelö on mun suur herkkun suvisel aikka, ja see romutta mun vähähiilarise elämän tapan muutamaks kuukaureks joka vuas. Mut nyy syksyl syän jälles siänimunakkai ja lehtikaalisoppa, ja voin hyvi.

Eikä perunas ol mittä vikka, jos sitä syä joskus muu ruua lisseks. Mut jos sitä o lihapullis, leeväs ja viäl lautasellaki, ni sen osuus nouse jo aika suureks yhres annokses.

No nii, nyt tul taas vuaratettu tästäki asiast. Parast, et lähren nyy koiraten kans mettän äitiyshoiro vaatimal lenkil. Keräilen samal korillise suppiksi.

3 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Mult läks tukka ja ny on vallan kauhian näköi ukko täälppäi.
Mahollisimman vähän käsiteltyy sapuskaa oon ainna syönny. Välil se on muodis ja välil ei.

Anonyymi kirjoitti...

Tää viismummoista o jo sevverta vanaha, jotta juttus mukkaa mullakaa ei sit pitäs tukka ennää kasvoo. Miun tukkasein ei taija sitä tietöö, ko se kasvaa vaa. Monta senttijä vuojessa. Alavariisa suapii kampaajan ovesaranoeta kuluttoo. Kuulostaa mukavalta ku vaikutat paljo ilosemmalta, löysitkö suppiksia? Tiälä niito riesaks ast. Ku yhelä kertoo tulloo kolomekkii ämpärillistä, ni oon kieltänt isäntöö jo mehtää mänemisestä. Se ku ei voi sienii, tahi marjoi ohi kulokija. Nuapuritkii jo kiertäät meijät ettäältä, ettei vua tuassiisa lykätä sienijä matkaa. Tolokku se pitäs olla sienii niiko karpaloihekkii kerryyssä.

Piu kirjoitti...

Partapappa: Joo, semmoinen luomukarppi mäkin oon. Paitsi se jäätelö...
Viismummoista: Suppiksia on tosiaan ihan ämpärikaupalla, keräilen vaan sen verran ko kerralla syön. Käydään nyt päivittäin metsässä niin säilytetään enimmät sienet siellä:)
Vähän me kummitytön kanssa ihmeteltiin sitä kasvamisen loppumista, mulla kans tukka kasvaa liki kymmenen senttiä vuodessa.