lauantai 24. heinäkuuta 2010

uusi perheenjäsen

Olen tänään rikkonut uusia rajoja: ajelin fillarilla n. 50 metriä. Ja takaisinkin vielä. Huh!
Aion tehdä sen vielä uudestaan ennen saunaan menoa. Hurjaa.

Eilen tein myös hillittömiä tekoja: hankin uuden perheenjäsenen:
Se ei olekaan mikä tahansa vekotin, vaan Testivoittaja:

Imuriksi tosi hiljainen kaveri, mutta tehokas. Raskas liikuteltava entiseen kullanväriseen kiljukaulaan verrattuna, mutta siis tehokas.
Ainoa puute on, että sen työtä pitää valvoa, se ei tee pelkällä käskyllä mitään. Eikä 3in1-suulake sisällä mikrokuituliinaa kirjahyllyjen ja kaappien päällisiä varten, se pitää olla itsellä. Kädessä...

Tutustutin  uuden kaverin heti kotiintultua koko huusholliin, enkä meinannut päästä kävelemään illalla. Eli kaikki mitä teen käy kuntoutuksesta, jopa imurointi. Siivouslihaksetkin ovat surkastuneet, kitkemis- ja saunanlämmityslihasten lisäksi. Epäilemättä myös fillarointilihakset ovat heikentyneet, joten huominenkin on vaivainen päivä.
Huomenna matkaan Forssaan, nukkekotimessuille. Palaan Raision kautta ja vien pyykit pesulaan. Ehkä poikkean Ikeassa, jonne en keksi mitään asiaa, ja jossain taimimyymälässä, josta varmasti löytyy vaikka mitä.

Vieläkään ei ole satanut, enkä tiedä olenko iloinen vai mitä, sillä toisaalta puutarha on kipeästi veden tarpeessa, mutta samalla sitä tulisi eteisen katosta sisälle, mikä ei ole hyvä asia. En ole saanut ketään innostumaan katonkorjaamisesta, ja nyt menee yöunet kun murehdin asiaa. Katon uusiminen on edessä, mutta samalla pitää muurauttaa uudet piiput ja se tuplaa kustannukset. Pitänee kuitenkin tehdä jotain.

Lopuksi vähän kuvia puutarhasta viimeisen viikon ajalta:

Ostin joskus eurolla pari miniruusua. Molemmat ovat vielä hyvässä kasvussa, tässä keltainen.

Rosa Mundi, taas kerran:)

Chislane de Feliconde, ihastuttava.

Rusopäivänlilja

Ja uusi hankinta puutarhamessuilta. Tämä piti olla vaaleanpunainen. Hemerocallis kuitenkin.

Mutta mikähän tästä tulee? Se oli viime vuonna ostamani pensaan juuressa ja näytti aivan sormustinkukan taimelta. Lykkäsin sen turvaan tuohon sammalruusun viereen, kun Takkupäällä tuntuu olevan kyky ajella digitalikset nurin leikkurilla. Ei ole digitalis, lehdet ovat n. 40 cm pitkiä, ehkä pidemmätkin. Saa nähdä.

Ihmekasvin toisella puolella kasvaa ruusu York and Lancaster, jonka nupusta hämmästyksekseni kasvoi verso läpi. Nuppu avutui normaalisti ja verso kasvaa tyynesti edelleen. Onkohan tässä kohtaa maassa jotain vikaa?

Jättimäinen kuunliljani kukkii valkoisena. Mehevät lehdet maistuvat etanoille.

Hansaland-ruusu hehkuu niin, ettei siitä tahdo saada kunnon kuvaa.

Westerland on myös avannut ensimmäisen kukkansa. Sen alla euron keltaruusu :) Kuvat ovat siis eri päiviltä...

Chislane de Feligonde sievine helminuppuineen jälleen.

Huono kuva viime vuonna hankitusta kärhöstä, joka kukkii kauniisti terassin ristikossa.

Tämän piti olla maanpeiteruusu, muttei se ole koskaan yrittänytkään peittää mitään, vaan kurkottaa yhä ylemmäs. Pieni pensas se silti on, puolisen metriä. Nimi on unohtunut, oisko ollut Sweet Cover?

Muutkin päivänliljat alkavat avautua kuivuudesta huolimatta. Tai ainakin niissä on runsaasti nuppuja, jaksavatko sitten kukkia, on eri asia...

Etupihan ruusut eivät enää jaksa kukkia, vaikka nuppuja on paljon. En ole tinkinyt periaatteestani, että muita ei kastella kuin kuluvana vuonna istutettuja. Nyt en tietysti olisi kyennytkään kastelemaan. Takkupää on kastellut hiukan, mutta meillä alkaa olla sadevesitynnyrit tyhjinä joten ei ole mistä kastella. Nurmikko on paikoin palanut ruskeaksi, mutta sitä en sure. Onpahan vähemmän leikkaamista.

Ei kommentteja: