maanantai 4. heinäkuuta 2011

ylämäkke, alamäkke, ylämä...

Elämä o jälles yht poukkamist.

Perjanta oltti kesäteatteri ensi-illas. Suame vanhimppin kuuluva kesäteatter esitt Runonkirjottaja heil kirjottama näytelmä 50-vuatisnäytöksen ja esitys ol hyvä. Kutsuväkki ol runssasten paikal, vaik alkku saro ja ukkost nii, et luulin näytökse peruuntuva.

Ukkosen tähre meijä piti lähti pois koht esitykse loputtu, ko mul pakkas pääsärkky ja pelkäsin sen muuttuvvan mikreeniks. Mul o ain ukoilmal pää kippi ja joskus iha mahrottoma levotoine olo, niinko olis kirpuis. Toiset jäi pitämä puhei juhlival kotiseutuyhristyksel.

Lauanta mul ol nimipäivä ja ko mee oltti menos kirkonkylä ruakkauppa ja mää hunterasi, mil taval sitä juhlistais, ni Takkupää ehrot et jos lähretäis merel. Luulin ensiks kuullen vääri. Piti oikke kyssy, et sanosiksää et mennäis merel? Lillin kans? (Sohvi ol jälles näyttelys)

Nii me sit käyttin kaupas, pakatti hiuka roitei kassi ja otetti Lilli föli ja ajama rantta. Oltti kymmenkunt kilomeetri ajettu ko Takkupää muista, et vene avain jäi. Käännytti takas sitä hakema ja otetti samal mul mekko mukka, mikä ol siunattu asi, sil et eilä ol kuuma päivä.

Rupes juur ukkostama ko me lähretti laiturist. Ol hiano mennä päi aurinkko ja mert, ko taakse jäi hiostava kuumuus ja ukoilma. Lilli ei kyl lainka tykänny, ko välil ryskys ja ol kova hurina, mut ei hän kyyristäkkä hypänny. Mulkoili vaa kulmates alt et täst viäl puhuta koton...

Meil ol hiano viikoloppu! Käytti saunas ja uimas!! ja sit syätti rantaterassil, mihe Lilliki sai tulla. Melkke joka venes ol koira taikk kaks, nii et Lillil olis ollu kaverei vaik kui. Hän ei josta syyst ollu kovinka innostun toisist koirist. Ei siitäkä vanhast perhoskoiraherrast, ko ihastus häne nii ikihyviks ettei olis enä mammas mukan mennykkä. Ei mikkä ihme, etei se Lillit innostanu, se näytt vanuttunelt lapaselt eikä sil ollu enä ko yks silmäkä jälil. Karas kyl flikkaten peräs vaik ei vissi enä muistan, mink tähre.

Kaikenkaikkias ol mahtava reissu, vaik kottitulles se ukoilm orotti meit rannas. Taivas ol must ja salama välkkysivä monel äärel. Sare kastel meijät ko nousti laituril ja kannetti  tavarat auto, mut ko ol lämmint ni se ei haitan lainka. Ja ko olttin koton ni aurink paisto ja mun mekkon oli jo ihan kuiva.

Sit neiti Siäväne sai tarppekses ja sylkäs jäähryttimes tyhjäks saunakalliol. Huoh. Kyl Takkupää laitt häne uutt vett, mut mää sanosi et en pyst ajelema semsel ko koko ajan tarvitte lisät vet. Sit saa peljät et kosk se praka pahemmi. Viätti sit aamul Siäväne korjamol ja mul o nyy vaihteks vuakra-auto.

Sohviki tul ehtost kotti pokaalit fölis. Hänest ol päivän kuumures leivott muatovalio. Siiri-Sofia, Suame muatovalio. Heh. Ja ROP oli kans napattu. Hän ol koht nii preppava et yrit käyrä äiten tukkan kii, mut äite sai häne äkki unhottama semset murinat.

Nyt täyty toivot et olis vähä aikka ihan tavalist vaa.

4 kommenttia:

tiuku kirjoitti...

Kuulostaapa mukavalta reissulta. Sellaiselta kesäiseltä kera auringon ja sadekuurojen. Taisi tulla neiti Sieväselle kova jano helteessä kun tarvitsi neste-elvytystä. Kovin on vaihtelevainen tämä meidän kesäsäämme ollut.

Piu kirjoitti...

Niinpä, nytkin on sumua... puutarhassa oli lämmintä ja kosteaa kun kävin aamiaismansikoita hakemassa. Nurmikonleikkuu ei onnistu tänäänkään.

vilukissi kirjoitti...

Onnistunutta merieloa! Olin aivan varma, että jäätte hirmuiseen ukkosmyrskyyn keskelle pauhaavaa merta! Vai pokaalien kans kotia, ei paha ei paha, saat olla ylpiä muotovaliostas!

Piu kirjoitti...

Kyllä me hetken aikaa odotettiin Airiston reunalla, josko se ukkonen olisi kaikonnut, mutta sitten lähdettiin tulemaan. Oon mä Sohvista vähän ylpeäkin, mutta nuo pokaalit on kyllä silkkaa roinaa. Ne ei kelpaa oikein mihinkään. Pelkäiskö räkätit niitä jos veis mansikkamaalle? Taidan kokeilla.