perjantai 28. tammikuuta 2011

lennos

Tuntu silt, etei jalat ota maahan kii. Vaikken olekka ollu liasus, ko kotonurkis ja sorvamol vaa.

Ja opaskurssil. Grafiikas. Nukkiskurssil. Kokoukses. Runoraaris.

Ja lopu aikka melkke pyärryksis.

Täsä o menny termostaattiki taas sekasi ja munt palele välist koko yän. Ei aut villasuka eik flanellise yäpukime. Vaihron paksumma peitonki sänkky, mut ei mittä vaikutust. Sauna jälkke en palele, mut muin öin kylläki.

Aamul tulles ol peurakolari kasitiäl. Mont auto rutus ja pitk jono molemppi suuntti. Näyt kumminki semselt, et tuski ol luit rikk keneltäkkä, jote sit peuralt.

Siskopark joutu yllättäe leikkaukse. Häne o toinen korvas ollu kuuro jo pitkä aikka, mist on ollu varsinki mukulil välil jopa hyätty, mut hänel ittelles iso harmi. Taik tarvittek sitä ain kaikkilai jaarituksi niin tarkkan kuulustel. Mut harmi siis kuitenki.
Nyy yhtäkkin professorsetä ol kekann, et hän voisiski korjat sen. Hän laitta sinn jonku uure osan, mikä o lakann toimimast. Noi vaa.

Ymmärrä hyvi, et sisko o hiuka pöllättän. Pää on jollantavall semne paik, etei sinn miälelläs pääst kettän sorkkima. Luntioome on  eri asi, ne on pali alempan (!) ja muutonki suuremmat. Korvas ei pali vasaroira.

Mut hyvi see mene, ja sit hänki kuule jälles lailsest. Mikä vähä hualetta, ni hänen tarvitte oll valla verka kolm viikko leikkaukse jälkke. Kui mahta onnistu...

Kulttuurseuranki toiminta vilkastu jälles kevät kohre, nii et tätä faartti jatku ain vaa. Kyl mar tähän taas tottu. Jos ruppe enemä ahristama, täyty ruvet opettelema sitä ei-sanan viljelemist.

5 kommenttia:

Minz kirjoitti...

Kiirut sit siäläki pääs! Pakkaa se tosiaa menot lisääntymähä yhtläi valol lisääntymise kans. Haluis tehrä sitä ja tätä ja osallistuu siihe ja toho, mut himpskatti, ku päivis ov vaa se 24 tunttii ja joskus pitäs nukkuukki... Mut koitetaas valikoirust pyssyy menos mukan ilma et hyrräks muututaa! ;D

Piu kirjoitti...

Koiteta, mut mää jo lupasin pois ainuvan vapapäivän täl viikol. Et huanoste suju:)

tiuku kirjoitti...

Jotenkin hämärästi muistan ajan, jolloin aina oli kiire. Kaikenlaiset aikataulut roikkuivat raameina kaulassa ja vaatteetkin olivat jatkuva ongelma, kun töihin ei voinut mennä verkkareissa. On tässä iässä omat hyvätkin puolensa.

vilukissi kirjoitti...

Eikö vaan meekin viikot tosta vaan...ainakin ohitse!

Piu kirjoitti...

Voi Tiuku, kun oliskin vaan työkiireet, mutta kun pitää luvata mennä joka paikkaan mukaan. Vaateongelma on kahdenlainen: niitä pitää olla ja jossain välissä ne pitää huoltaa. Kotona voi rehjustaa jos missä krekkalissa.
Vilukissi: menee ne, vaikka joskus ihmettelee, että mistä niitä oikein riittää. Onko tässä kuussa ollut jo kuus viikkoa? Vai kahdeksan?