Viikolla oli monta iltamenoa, osa työasioita ja osa muita velvollisuuksia. Työiltoina ei jaksa tehdä kotona mitään, mutta onneksi ei tarvitsekaan.
Aamuisin on jo valoisaa, kun kävelemme töihin. Aluksi valo aiheutti tunteen, että oltiin pahasti myöhässä, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kävellen mennään, ellei ole päivällä työn takia lähdettävä kauemmas.
Kuntoni on (ja Sohvin kunto myös) parantunut talven aikana. Aamupäivän lenkkiin, jonka pituus on reilut kolme kilometriä, meni puolisen tuntia. Vuosi sitten en olisi pystynyt kävelemään sellaista matkaa ollenkaan.

 Lumi on sulanut lähes kaikki, vain aurausvallit ja varjoisimmat alueet ovat vielä sulamatta. Kuraista tai ainakin hiekkaista joka puolella.

 Myös keittiön lattialla. Huoh. Mielestäni kuivasin koiran, mutta siitä on silti varissut noin paljon hiekkaa.

 Seuraavan lenkin jälkeen hiekka varisteltiin tuulikaappiin...

Loput sitten karisivat tässä.

Eilen olin taas Walon talolla siivoilemassa.

 Ensimmäiset tiskit kaapissa. Kokoelma talkoomukeja ja pari kannua.

Keittiökoneet on asennettu, ovien vetimet ovat maalaamatta.

 Liesituuletin puuttuu, työpöydän taso samoin, Näyttää silti aika kivalta.

Kamarin pönttöuuni maalattiin kauniiksi. Tämän päälle juotiin talkookahvit. Viimeiset termarikahvit, seuraavat keitetään hellalla. Eikä niitä juoda enää pahvimukeista...

Pihallakin tapahtuu: pikkuisia sipulikukan alkuja työntyy mullasta. Mulla ei ole selvää mielikuvaa, mitä kaikkea olen istuttanut, mutta sen kivampi on seurata niiden kasvua. Yllätykset ovat mukavia, ainakin puutarhassa.