Tänään ei ole kenenkään nimipäivä.
Tai sitten voi ajatella niin, että tänään on kaikkien niiden nimppari, joilla ei ole omaa päivää allakassa.
Riippuu vissiin mielialasta tai persoonasa, kummin päin asian näkee, Onnea kumminkin!
Join päiväkahvin sijasta teetä. Suklaakonvehti oli herkullinen:) Konvehtirasia on täynnä taivaallisia, käsintehtyjä herkkupaloja, joita nautiskelen yhden kerrallaan. (siis päivässä..)
Sen päälle oli tarpeen lähteä hieman ulos. Menimme yksissä naisin koko seurue pihalle jäiseen ja vetiseen vuoden ensimmäiseen päivään.
Luonto on sopeutuvainen: tuskin on lumi sulanut vanhan navetan kivijalasta kun sammal on jo kauniin vihreänä valmis. Ihmeteltävän hyvin tuo seinä kestää aikaa, vaikkei siinä ole ollut kattoa yli viiteenkymmeneen vuoteen. Sen koloissa asustelee kuitenkin suuri määrä elollisia, joten minun puolestani se saa olla rauhassa edelleen.
Meillä oli katin kanssa aamulla vähän erimielisyyksiä, joista kostoksi julkaisen tämän nolostuttavan kuvan. Hah, siitäs sait!
Vettä lorisee ränneistä jos kohta taivaaltakin. Kalaharissa ei varmaan sada sataan vuoteen, kaikki on tullut tänne.
Tie kylille on jäässä...
..ja mummolan piha se vasta jäässä onkin. Miten ihmeessä mummo on joskus pysynyt vesiämpäreineen pystyssä tuommoisella jäätiköllä? Puukengissä?
Olisi tarjolla pakastettuja omppuja.
Jäkälä on tykästynyt läpivettyneeseen porttiini.
Naapurin pellolla, jonne muutama vuosi sitten isäntä teki salaojitusta, on tulva. Kurvassuolta ja lähteestäni valuva vesi menee siitä mistä parhaiten pääsee ja viis veisaa salaisista ojista. Opasteet puuttuvat..?
Lilli tykkää kun lunta on näin sopivasti. Koirat viihtyvät ulkona itsekseenkin, kun pääsevät tutkailemaan puutarhaa laajemminkin eikä vain poluilla. Myyriä voisi metsästää, jos viitsisi...
Eli sangen ankeaa on vuoden ensimmäisenä päivänä puutarhassani. Usvainen ja sateinen ilma ja sohjoksi sulaneet lumet eivät ole aivan postikorttiaineksia, mutta mukava siellä oli kahlata ehjissä saappaissa. Liukkaita kohtia on enää vähän, mistä niveleni ovat kiitollisia. Silti niitä särkee, mutta se voi myös johtua murheellisesta yleistunnelmasta.
Huomenissa suunnistan työkkäriin ja kirjastoon etsimään innoittavaa lukemista. Onneksi meillä on kirjastot! Niin kauan kuin on lukemista, on elämääkin.
3 kommenttia:
Olihan hauska kuvapläjäys ja Hertta ihan sen näkönen, et älä nyt tätä toimitusta kuvaa.
Ite oon sitä kuuma-hiekka konstia pitänny jo kolmatta kymmentä vuotta. :)
Melekin oli sulla samanlainen otsikko kuin mäkin laitoin omaan kirjoitukseeni. Hyvää tätä loppuvuotta!
On se kumma, miten voi ilmat näin nopsaan vaihtua, oikein ottaa kaaliin tämä liukkaus. Pelkään kuollakseni liukkaita aikoja! Perjantainakin mietin, että konttaanko kylmästi töihini...mutta kun ei ollut vaihtovaatteita mukana, niin yritin hiihtää isoilla kumppareilla, jotka oli tosi huono valinta liukkaalle tielle. Ihana tuo sun navettasi kivijalka, mikään ei ole ulkona niin nättiä kuin sammal kivessä. Sait sitten oikein belgialaista suklaata!!
Pappa: olihan se vähän noloa kuvata, mutta omapa on syynsä. Mitäs on niin pöljä ja omapäinen :)
Vilukissi: vai on me taas oltu samoilla linjoilla, täytyykin käydä lukaisemassa. Kumpparit on kaikista kamalimmat jalkineet näillä keleillä, ellei niihin laita nastoja alle. Konttaaminen on monta kertaa käyny kans mielessä, ko hirvittää kaljamat.
Lähetä kommentti