Jouluaamun rauhaa

Hyvää joulua kaikille! Täällä ollaan taas.

Olen vihdoinkin oppinut viettämään joulua "oikein" eli rauhallisesti. Niin, että itsellä säilyy koko ajan seesteinen joulutunnelma.
Meillä oli mukavaa, kaksi vanhinta perillistä kävi jouluaterialla ja nuorimman kanssa vaihdettiin kuulumisia puhelimessa. Tosin kuulumiset olivat vähemmän mukavia, kun poika oli kotona kuumeessa perheen ollessa joulunvietossa. Mutta sellaista sattuu aina välillä.
Kuten huomaatte, nettiyhteydet pelaavat taas. Perikunta asensi uudet ohjelmat siivottuun koneeseeni ja nyt pelittää vaikka kuinka. Lisäksi olivat hankkineet tähän vekottimeen kaiuttimet, joten voin kuunnella vaikka sinfoniakonsertteja ja äänentoisto on kunnossa. (tähän mennessä olen tosin testannut vain Late Lammasta. Hyvin sekin kuului..)
Tämä joulu on ollut tyystin erilainen kuin aikaisemmat: olin aattona kaupassa! mutten saunassa, menen tänään naapuriin joulukahville!! ja mikä hauskinta, mulla on joulunaapurit! Lämmitin naapuritorppaa viime viikolla, melko heikoin tuloksin tosin, mutta hyvin ovat kuulemma pärjänneet. Hauskan näköistä kun naapurista näkyy valoa lumihankien keskeltä.
Flunssakin alkaa jo hellittää, eilenillalla ei enää noussut kuumettakaan. Väsyin kyllä kesken Fannyn ja Aleksanderin katselun. Tosin en sitä yleensä katsokaan loppuun asti, se piispa on liian kammottava.
Joulukuusi on pystyssä ja koskematon! Kaikki lasipallot ovat tallella, lasilinnut höyhenpyrstöineen istuvat rauhassa kuusenlatvassa eikä kimallenauhaakaan ole kiskottu. Hertta-katti on nimensä veroinen.
Varsinais-Suomeen ennustettu lumimyräkkä ei ulottunut meille asti, vain vähän lumihahtuvia saatiin. Viikolopuksi on luvassa vesisadetta, mutta toivon että sekin ennuste ehtii muuttua ennen toteutumistaan.
Tänään oli ensimmäinen aamu pariin viikkoon, jolloin en herännyt aamukolmelta. Viideltä kävin kyllä komentamassa kissaa, joka mellasti salissa (hiiri?) mutta nukahdin uudestaan vielä moneksi tunniksi. Olen vieläkin, puolilta päivin, yöpuvussa, mutta pitänee pukeutua ennen joulukahville menoa.
Kiitos joulumuistamisista. Iloista joulunaikaa!

turtumust

Jassoo, tauot eiko pitenee. En ol jaksan/kerjen tän hopisema, ko on tarvinnu tehrä tuvas remontti ja joka välis lumitöit. Ja olo on turtunu, ei oikken torelline. Niinko umpios olis.
Et sitä lunt voiki pukat taas tomssi määri. Kyl jossanpäi mailma täyty ol kova kuivus, ko kaik vere sukune sata meil. Lunt on jo niin korkkiat kasat, et en saanu enä nostetuks kolan kans ylitte, mut eilä naapuri isänt lykkäs traktoris kans suurimmat läjät matalaks.
Torppa o hautautun lume ja ko akkunil o kynttelikö, ni näky o ehtosi aika hiano.
Sisäl ei sit olekka muut ko ryjä ja kaaos. Rupesin tekemä tuvas piänt entraust. Ole sitä hunterannu jo vuare ja nyy se tehti. Taik alotettti, sähkökytkennä puuttuva viäl. Hiukan karutta, ko mun pitkä tuvanpöyttä oli pakko lyhettä melkke meetri. On siin sittenki viäl mitta..
Se oli kova paikk, sil et ko se pöyt aikanas sihen tuatti, ajattelin et me mahrutan sen ympäril kaik: poja perheines ja mää miäheni kans, kukatiäs viäl muutaki sukku.
Yksiksen olen saanu sen viäres istu nämä vuare. Yhren ainuan kerra ollan olttu kaik kool joulpööräs, keskmäisel ol morssen mukan. Ja sen tähre sit teinki sen päätöksen, etten tarvitt nii suurt pöyttä, ko kunnollisen tyäpöyrän ja uure uunin ja keittotason. Sähköset, siis.
Voin istu yksinän piänemmänki pöyrä ääres, ja silti katt mahtu makkama toises pääs ja kumpaki koira sen all.
Tupa on siis riipi raapi eikä muissaka huaneis ol ihmemppä joulsiivo viäl tehty. Ehti täsä viäl.
Joulkuusen jo hommasin, ko ajattelin et näen ajois, mitä katt siit tuuma. Ripustin muutaman kiiltävän kapistuksen kokkeks, niinko houkuttimeks. Katt ei ol tiättäkseskä koko kuusest. En ol nähny sen eres haistavan sitä, saati yrittävän kiivet siihe. Joko se orotta, et olen ripustanu sihen kaik klasise pallot ja muut hianouret, taik sit se anta sen oll rauhas.
Suvinaapur soitt, et hän tahrois tul mökilles jouluks ja meinas, et mää vähä lämmittäisi sitä etukätte? Vastasin, et see asi täyty päättä myähemi, ko näke kumssi pakkassi o luvas. Jos pakane kiristy yli kymmene aste, ni on melko toivotont saara sitä torppa lämmiäks muutamas päiväs. Mut jos veissin tänä ehtost sin sähköpatterin ni se vois autta hiuka. Olis se mukava, jos naapurist näkyis valo jouluaatton. Ja heil se varmaste olis elämys viättä joulu maal.
En ol tänä vuan lähettäny ainokaistaka joulkortti enkä ostanu yhtä joullahja. Yhren paketin meinasin täl viikol laitta posti, vaikkei se ehrikkä jouluks. Se on orottan melkken koko vuare lähettämistäs nii et ei ol hosumist vaik sen nyy jo teke..
Täl viikol olen sorvamol viäl pari päivä, ens viikol molemmat ja uurevuareaatton sit viimäsen päivän. Perjantan luavutan tyäkonen takas tyäantajal ja saan sen takas tyhjän tyäsuhte lopus. Sen tähre tääl o hiljast jouluvälipäivät ja alu uutt vuatt. Sähköposti mene siin samas katkol.
Mut elämä jatku, vaik muit katkoksi tuleki. Nährä.

ilossi yllätyksi

Mää olen tehny löyrön: kaupast saa osta valmei sosei. Ei mittä vauvasosei, ko porkkan- ja pataattsoset, pötkylöis.

Mää ko tykkän sosekeitoist, ole ihan autuas. Ko osta semse sosepötkylän, rutista sen kastrullin pohjall, lissä hiuka juusto ja kreta, nii sopp o valmis. Taikk täyty sitä eine kuumentta, mut ei mittä tuntkaupal keittä.

Ja on hyvä! Ainaki munst.

Ei niit sosepötkylöi vissi soppa varte ol tarkotettu, ko joullaatikoitte aineksis, mut mitä siit. En niin perust laatikoist mut sopp o, niinko sanott, hyvä.

Kotiliäres vuarelt 1948 on oikke emännä joulmuistio. Siit voi katto, kummottos täyty tehrä ja misä järjestykses, et joul kumminki lailsest tule.

Tänäpe olis vuaro tehrä joulkalja ja maustekala. Onneks kaupast saa hyvä kalja ja oluttaki, ja Takkupää ol jo tehny joulsilli. Mää en sillin koske, ellei se tul mun päällen. Sillonki vaan ittepualustukseks. Mut Takkupää syä ja pojat, jos sattuva koton käymä.

Huamakka, et joulkarkit olis tarvinn tehrä jo 4. päivä. Joo'o, ko sillon teke ni kerkke viäl mont kertta kaupast ostama. Kumse karkit säily 20 päivä? Kysyn vaa.

Tykkän lueskell noit vanhoi Kotiliärei, mul o niit koko vuaskerta. Elämä o ollu viäl melko niukka vuan -48, vaik onkelmat muuto samankaltassi. Aika usse lehres o ilmoitus, et nyy jälles saa sitä taik tätä tavara, melkke samalaatust ko ennen sotti. Taik et ilma ostokortti.

Niis o jotta semmost, ko muistutta etäsest lapsuurest, vaikk olenki syntyn melkke kymmene vuatt myähemmi.

Ostin ittellen joullahjanki:

Ei joulun vissi pruukat pelat uhkapeli, mut jos joku tulis käymä, ni houkuttelissi häne kyl ottama yhre erä. Peli o ollu kovaste muudis 1700-luvul, mm. Louhisaares sitä on pelattu. Tämä onki vissi näköispainos Louhisaare ittetehryst pelilaurast ja korteist.

Meina paketeerat pelin ja sit hämmästyn kovaste aatton, et kuka nääi hiano pelin olle antan?
Olis kiva piänenttä se nukkiskokoseks, mut saa nährä kosk ruppen semsse vähti. Siin on pahuksest homma.

Huameltta olis tyätöis ensiks joulkaffet, sit joulkalja ja viimätteks joullounas. Sit onki iha valmis nukkuma, mut ei auta, täyty tull kotti vaa:)

Kesviikkon olis sit viimäne päivä tehrä sitä joulsiivo. Oikke jännittä, kui sen asian kans käyne.
Tuvan pöyt on kumminki melko valmis: