sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

ohi on

...onnellinen lapsuus, kuten puuskahdin työkaverille lähtiessämme taas kerran muuttokuorman kanssa pihasta. Ja nyt on ohi koko muutto.
Perjantaina lähdin aamukahdeksalta viimeisen kerran siivoamaan entistä kotiani. Tyhjät huoneet kaikuivat oudosti ja olivat jo kovin vieraat.
Kovin siistiä en saanut aikaiseksi, sillä edellisten päivien rehkiminen teki tehtävänsä. Särkylääkkeetkään eivät enää tehonneet kuin pari tuntia, sitten olo alkoi olla niin kivuliasta että oli pakko lopettaa. Puolen päivän maissa lähdin, kävin kaupassa "viimeisillä voimillani" ja siitä asti olen parannellut itseäni.
Jotain ponnisteluista kertoo se, että sekä perjantaina että lauantaina nukuin kolmet päikkärit.
Pikku hiljaa olen laittanut myös uudessa asunnossani paikkoja kuntoon. Viimeiset laatikot paikoilleen ja ne vetimet, jotka vihdoin saatiin, on asennettu. Keittiö alkaakin olla melko valmis, mutta kaikki muu on rempallaan.
Innokkaat ystävät (kiitos vielä!) pakkasivat enemmän mukaan kuin olin suunnitellut, ja nyt kaikki seinänvieret ovat täynnä laatikoita ja kasseja. Mitään kalusteita ei edelleenkään ole, joten niitä on hankittava ennen kuin tavaroille on paikka ja tulee joku järjestys.
Mutta kun en halua. Se, että on juuri luopunut kaikesta tutusta ja rakkaasta ehkäisee tehokkaasti shoppailua. Enkä oikeastaan tarvitsekaan muuta kuin muutaman kapineen ja niistäkin minulla on selkeä mielikuva. Hintakaan ei ole este, vaan haluttomuus. Saa nähdä kuinka kauan se jatkuu.

Juhannussaunan sentään lämmitin ja kylvin pitkään. Ei se samanlaista ollut kuin entisessä, mutta ihan kelvollista kuitenkin. Parasta oli ehkä se, ettei sen eteen tarvinnut tehdä mitään, kunhan väänsi katkaisimesta.
Tänään on satanut lähes tauotta ja olemme Sohvin kanssa makoilleet sohvalla lukemassa. Iltalenkille pitäisi yrittää jaksaa. Vielä viikko töitä ja sitten alkaa kesäloma. Juuri nyt ei oikein innosta sekään.

Ei kommentteja: