Siin kerrotti, kui mun tätin pikkasen flikkan tul äites kans ameriikka, kaukasest Suamest ja laival. Ja kui ihmeline varjelus heil oli, sil et heijän pit tuleman Titanikil, mut ko tätil ei saattu ajois passi, ni heijä matkas siirtys kahrel viikkol seurava laiva. Ja nii hes sit pelastusiva ko ihmen kaupal haaksirikost.
Huhheijaa, en ol koskan pitän ameriikkalaissi kovi sivistynein, mut ko tämä serkuvaimo o ala-aste rehtor, ni mun toivon men kokonas. Mahtavak jenkkimukula osat eres lukki?
Nimittäis mun tätin ol syntyn vuan -25 ja täytäis tänä vuan 87.
Olen täst surkkiast asiast vissi ennenki tääl puhellu, mut tul jälles miäle ko nyy o niimpal kohkattu siit uppomisest. Hävettäis, jos asutais samas maas. Nyy vaa naureskelen.
Saatei se tiär mittä hyvä täl mailmal, jos yhre suurimma valtio kansalaise ova iha pakanallise tiätämättömi.
No, hiuka vaikutta silt et meil mennä sama suuntta, ko ny yks tahtois määrät ihmisil hihamerkei kansalaisuure ilmasemisse ja toine tahrois kiälttä jokku krekkala kokonas käytöst.
Kotoasioist vois sanno, et paremppa suuntta olla menos. Lume ova sulan ja kevät o alkan. Taireteokse ova kirkonkylän koulul näytil tämä viikolopu, syksyl sit taas jatketa. Taikk on meil kesäl yks ulkomaalauskurssi, onneks.
Lomautus loppu huame, äkki se viis viikko men niinko tiäsinki. Ja paljo omi asioi jäi tekemät ko olin nii saamaton/kippi/laisk. Mut pali tul tehryksikki: kirja on taitos ja lehti mene perjanta paino ja muukki asia on hoiros. Hyvä nii.
Alkuviikkost menen taas sairala, kuvata ja syynätä. En oikke miälellän menis, mut ei aut. Pää puskas o hiuka huan elellä, paremp otta vasta mitä tule.
Täsä näytiks kuva siit, kui lujaste talvi piti kii ennenko jourus hellittämä ottes:
4 kommenttia:
Mukava aurinkoine päivä o tänäp tulos ja määki ole täsä poja kans ulos lährös. Kyl see Titanikki oli kova juttu. Meiränki pikkusurkias oli iso juttu halikkolaisest merimiähest joka kual ja toisest joka pelastus. Tai pelastus koko seurue. Tosi toine pelastuneist miähist sairastus skitsofrenia myähemmi, et olisiks täl järkytyksel ollu jotta tekemist assia kans. Mukava kevä orotust sul!
Kiitos Olga, samoin sulle! Tänä kevään selviätte vielä ilman kurahaalareita :) - Isoäitini sisarusparvesta viisi lähti rapakon taakse, kaksi tuli myöhemmin takaisin, mutta kukaan ei osunut Titanicille. Mutta tätiä pitää ymmärtää: hyvä juttu kannattaa kertoa vaikkei se tosi olisikaan...
Hahhhah, aika hyvin. Koskas se Titanikki upposkaan, jotain 1917...just joo. Mä en muuten liioin pidä amerikkalaisia isoti sivistyneinä, silleen koulusivistyneisinäkään. En usko ollenkaan, että lukevat kuunaan koskaan niin paljon asioita kuin me täällä. Mitenkäs sairalaakuvissa näytti?
Sairaalakuvat, niin... ihan yhtä tyhjän kanssa koko käynti. Pitää varmaan käydä omalla lääkärillä.
Lähetä kommentti