ruaklysti

Mää meinan nyy puhell syämisest ja ruast, ni et jos et ol kiinnostun ni men seuraval sivul.

Olen ollu tammikuu pualest välist saakk vähähiilarisel ruakvaliol. Mun tapauksessan se tarkotta sitä, et en ol see jälkke syän pulla enkä sokeri. Sitä enne olin jo jättän pois peruna, riisi ja pasta.

Toiste miälest asi vaikutta yksinkertaselt ja toise siunava, et mitä sit ollenka voit enä syär?
Molema ova oikkias, sil et asi on yksinkertane ko ossa varauttu itte syämises mut vaikkiaks asian teke yleine ruakkulttuur. Joka paikas ruak perustu perunal ja vaihtoehroks on tarjol riisi taik pasta. Jos pyytä vihanneksi, saa pari keitetty porkkanankappala taik pakastevihanneksei hätines sulatettun.

Samate ihmise hermostuva ko en syä pulla. Enkä pikkuleippi enkä eres kakku taik leivost. Toisil tule kamal hätä, et mitä sul sit tarjoais..? Ei mittä muut ko kaffet, kiitos. Olen syäny ja meinan syär koht uurelles, en tarvit pulla enkä viit sun miälerauhas takia sitä otta. Eikä sun tarvit kärsimä ruvet, mun o hyvä olla.

Myännän, et koko talve aja käyty ruakkeskustelu sai mun miättimä syämissiän. Tiäsin jo enturestas, et tämne ruakjärjestys sopi mul. Nyy sen huama jo muukki: olen päässy sokerpöhöst, vatt ei enä pullistel ja painoki on lasken jo kuus kilo, ilma et olissin sanottavaste liikkun.
Tärkkeint o yleine hyvinvointi. En nyy rupp täsä teil avautuma kaikist niis piänist harmeist, mitä mul oli ja mik o jääny pois. Niit ol melkosest ja ole oikke ilone ko olen heist päässy. Jotta sentä on tullu tilal: olen eine vilusemp ja painon puttomine rypistä nahka. Ko viäl aurink ruppe vaikuttama ni ruppen vissi muistuttama rusina...

Ete tul mittä väärinkäsityksi, ni täyty sanno et syän kyl hiilarei, mut pääsääntösest semssi "paremppi" eli kasviksi. Syän yhren palan leippä päiväs, see on mun suurin hiilaripommin. Täysjyväruisleip aamul kaffen kans maistu nii hyvält, et ussemite sen otan. Laitan pääl juustonsiivun ja tomaatti taik kurkku, lisseks yks kananmuna ja iso kupp maitokaffet.

Ero aikasemppa verrattun o see, et nyy syän viis kertta päiväs kunno aterian enkä välis lainka ja et teen sen ruan alust alkkate itte. Ostan kaik vihannekse ja juurekse tuarein, miälelläs luamu. Samate ostan liha maustamattoman, ussemite ison kappala uunis paistettavaks ja kalan myäs. Sil taval tiärän, mitä syän. Käytän pikkasen kerma ja voit ja lihassaki saa ol rasva. Ja syän suuri annoksi!

Mul oli iso kynnys osta ulkomaissi vihanneksi, enkä tee sitä miälellän. Mut kotimaist, ainaka luamu ei ol täl hetkel saatavan ja sen tähre täyty tehrä valinnoi. Nyy ostin italialaissi luamuporkkani ja luatin sihe, et niitten kasvattaja on ollu hualelline ja toiminu niinko o sovittu. Ova kyl hyvänmakussi.
Herkuttelen joskus sikakalleil pelkialaisil vaarelmil taik pensasmustikoil, jos kaupast löyty. Maku ei ol sama ko kotipihan marjoil, mut aika liki kumminki.

En seura orjallisest kalorei, ko niil ei ol merkityst, mut ainakin nyy alkuvaihes pirän vaari hiilareitte, rasva ja proteiinie suhtest. Hiilareitte määrä täyty jäärä puale siit ko rasva ja proteiinie, sit voin hyvin. (tämä koske vaa munt, jokasen täyty kokeil itte sopiva suhre)

Olen kans oppin ittestän paljo. Mul ol ain tapan syär murhettumisse. Ja aikan kuluks. Enkä ol tunnistan jano, olen vissi ain syäny ko oliski pitäny juar.
Nyy juan vett ruan pääl ja aterioitte välis mont lasillist päiväs. Ja mul o silti välil kunnolline nälk.
Aikasemmi tul nälk sen tähre, et veresoker nous ja lask ko kaivovintt. Vatt ol täys, mut jotta olis tarvinn syärä. Ja sit nukutt ai syämisen pääl. Seeki o ny jääny pois.

Niist ruakkeskusteluist ja -kirjotuksist sen verra, et on hyvä et niit on ja käyrä. Mut hiuka olissin kriittine niitte suhte ja miättisin, kene asia ne kullonki aja. Paras konsti o kokeilla itte, mikä sopi ja mil taval voi hyvi. Mittä ääripäät ei kannat kokeilla vaa laihtumisen tähre, siit ei seura koska mittä hyvä. Jos hiukanki tuntu silt, et joutu luapuma josta takk jää ilman, kannatta heivat koko suunnitelma taikk ainaki miätti uurestas.

Kyl niis kirjotuksis tiätty peräki on. Kattokast vaa nuukemi elintarvikkeitte tuateselostuksi. Harvo saat pelkästäs sitä mitä luulett. Ruisleiväs on peruna taikk vehnäjauhoi, mones einekses "ruankaltassi" valmistei, puhumattaka sokerist, mitä lisätä semssinki paikkoihi etei tul eres ajatelleks. Ei kaik ol keinotekost, luannost löyty pali semmost halvemppa täyteainet, mitä voiran käyttä et saaran hint alas mut mitä et koton sihe ruakka sunkka laitais. See o ymmärretävä, tehtaitte tarkotus on tehr voitto ja ihmise kans tahtova erullist ruakka, kaik voittava. Lääkärei myäre, ko tyät piissa heilläki.

Makuaistin muuttamisse kulu aikka ja suurelt osalt se o kiinni korvatevälist. Tiärän sen ittestän, ko olen toivoton makkian perä. Mut toistaseks ole seljättän suklaahimon ja jatkossakin koitan pittä sen kuris. Mul on suklasse samankaltane suhre ko toisil viina: paremp ko ei maistakka, ni pysy pois miälest.

- koko tämä saarna läks alkkus siit, et mun painon o jumittan muutaman päivän. Ole ajatellu, et see laskis yht tasasest viäl toise mokoma, mut nyy ei ol muutaman päivän tapattun taas mittä. Tiärän et se siit lähte taas, mut orottamine ei ol kiva. Tämä on tarkotettu myäs lohrutukseks niil kanssaihmisil, joitte elämä mää hankaloitan jatkos tämä asian kans. Antteks, ei ol tarkotus kiusat, ko helpotta mun onnettomie nivelien kuarma.