uussi kokemuksi

Pääsiäinenki sit men ja nyy on jo vappu tulos. Aik kulu nii et koht olla juhanukses jote piret vaari.

Olin sit kumminki kippiän pitkäperjantain ja hiuka lauantainaki. Men kaks kaunist kevätpäivä hukka, en jaksan oll eres ulkon ko piäni jaksoi kerrallas, saati et olissin tehny jotta.

Pyhän sit jakson jo haravoira piha ja leikat omenpuit. Hiljalles teen minkä kykenen ja lopu saava jäär tekemät. Trekool o nauttimist varte ja sihe meinan sitä myäs käyttä. Ja annan toistenki nautti, jos tahtova (ketähän ne olis?)

Mul ol alkuviikkost treffit. Hammaslääkär käsk käymä ja mää menin kiltiste. Hän löys jonku irvistävän paikareunan ko tarvit reeramist ja menin sit viäl toisenki kerra. Samal varasin hammashoitajal aja, et kraapita hammaskivi pois. En lainka tykk siit, mut jos kerra käytän koirat samal asial kerra vuares, ni täyty mun itteniki men.

No, see oliki uus flikk se hammashoitaja taikk hygienisti vissi ja sil ol kokonas uussi konstei. Ensiks hän kysys, onk mun hamppai enne hoirettu ultraäänel? Sanosi, et ei, koirate hamppai kyl mut ei mun. Ooke, meinas flikk, nyy kokeilla. Ja täyty sanno, et se ol pali mukavamp kokemus ko se vanha-aikkane raural raaputtamine. Hiuka vihels vaa ja hammaskivi läks. Se käve äkki.

Sit hän meinas et putsata eine nuukemi kaik kaffe- ja punaviinfärit pois (mist se mahro nährä sen punaviininki?) Ja kysys taas, et onk ennen tehty soorapuhallust? Juu, sanosi, viime syksyn rukoushuane seinil ja katoil tehti... Hänt naurut ja meinas, et samal taval mut piänemäl suuttimel hän nyy sun suus putsa. Ja teki kans.
See nipistel eine ja mun naaman ol soorapölys ko lopetetti, mut kyl vissi läks kaffefäri. Mitä, jos lähte seinäst palanu  maali ja noki, ni miksei hamppast färi.

Lopputulema ol see, et kummassaki asias on kehityksest ollu hyätty. Tosin illal huamasin, et ikene oliva eine arat niinko ain tomste siivouste jälkke, mut ko otin tipan konjakki ni paranusiva koht. Ja se jessuksemoine kraappimine jäi kokonas pois, mikä ol hyvä asi.

Eilän tyämatkal ol kumppanki suuntta mennes sattun kolari. Molemis kual ihmine ja ussema loukkannus. Sitä ei koskan tiär, kosk sattu ja mitä. Sen tähre on paremp elät lujaste tätä hetke eikä murhettu mennei eik tulevi.

Tänä on suur juhlapäivä Enklannis, ko prinssi mene naimissi. Tuntu hullumaiselt et jonku yksittäise ihmise häist piretä nii suur mekkala, mut toisaltas on hyvä, et ihmisil on innostust juhlit ja iloit toiste onnest. Lisseks tomse megahäät tyällistä saroi ja tuhanssi ihmissi ympär mailma, mitä tayty vissin pittä hyvän asian.

Mul on piiput viäl katol, tellinkit orotta kyl jo aira viäres. Kaikkete pettymyste jälkke olen hiuka herkk semsel, etei tulla niinko on sovittu. Toisaltas tiärän, et ainaki piipunmuuraus toteutu, kosk muurmestar o säserä miäs eikä hanslankar uskall hänt hermostutta. Toivottavast lopukki mene sit samas.