rentouttavaa raatamista

Taas on takana kaksi päivää kirjoittamista. Tänään saimme raapustelua valmiiksi luovan kirjoittamisen johdanto-osan, johon luentojen lisäksi sisältyi paljon pienten tekstinpätkien kirjoittamista.
Hämmästyttävää, miten sitä kykenee kirjoittamaan annetusta aiheesta tarvittavan mittaisen pätkän muutamassa minuutissa. Vaikka tuntuu, että pää on aivan tyhjä, mitään ei tule mieleen. Sitten kuitenkin aloittaa ja kun opettaja sanoo ajan olevan loppu, huomaa että tekstiä on vaikka kuinka.

Ja miten hienoja tekstejä. Asiaan kuuluu, että luemme toistemme tekstejä ja keskustelemme niistä, arvioimme ja opimme. Eniten oppii, kun lukee toisten kirjoitusta samasta aiheesta.
Ja kuten sanottu, tämä oli vasta johdanto.

Koska nämä ensimmäiset harjoitukset ovat olleet aiheiltaan omasta elämästä ammentavia ja kun toisaalta niitä sitten luetaan toisille, olen havainnut erään hankaluuden: joudun kirjoittamaan kaksi tekstiä tai rajaamaan melko lailla ellen ehdi kahta kirjoittaa. Varsinkin lapsuusmuistot ovat minulla sellaisia, etten niitä tahdo sellaisinaan kurssilaisille tarjota, mutta jotka kuitenkin tarvitsevat "aukikirjoittamisen". Vaikea selittää. Ikään kuin sensurointia, tai valikoimista.

Sitä on vaikea tehdä yhtäkkiä lennossa, kun asiat tulvivat mieleen ja haluaa kuitenkin kirjoittaa rehellistä, hyvää tekstiä.

No, kaksi päivää meni kuin siivillä ja nautin myös kaikista käymistämme keskusteluista. Huomaan kaivanneeni erityisesti keskustelua. Koirista ei ole juuri apua siinä suhteessa, vaikka ovatkin seurallisia.

Tänäänkin tehtiin yhdessä lumitöitä. Lunta on eilisillan jälkeen tullut taas kymmenisen senttiä, ja mun oli pakko siirtää sitä vähän sopivampiin paikkoihin, jotta karvajalat voivat kulkea. Ne paarustivat koko armaan ajan mun takanani kun työnsin polkuja puhtaaksi. Kun halusin todella sen lumen tuonne puutarhan puolelle jottei se sulaessaan aiheuta vedenpaisumusta portaiden eteen, niin sitten mentiin polulla edestakaisin ja peräkanaa. Ensin minä edellä ja koirat perässä, kunnes kola oli täynnä lunta, sitten koirat edellä ja minä kolan kanssa perässä kunnes saatoin kääntyä ja tyhjentää kolan. Ja taas...

Vaikkei viikon tehodieetti muussa asiassa ole tuntunutkaan, niin lumityöt loppuivat lyhyeen. Polut jaksoin puhdistaa, mutta sitten tuli niin väsy että piti tulla sisälle. Teen loput huomenna.

Siirryin vatsani suureksi iloksi takaisin kotiruokaan, mutta yritän pysytellä edelleen pienissä annoksissa ja säännöllisessä ruokailurytmissä. Nälkä ei ole eikä mieliteotkaan vaivaa, mutta olo on parempi. Eikä ihme: lueskelin vielä dieettipaketin kyljestä tarkemmin tuoteselosteita, ja melkein kaikissa pusseissa oli soijaa. Ilmankos vatsa valitti.

Huomenna varaan toipumispaikan ja puolilta päivin raahustan mäelle tv-esiintymiseen. Yle kuvaa traileria uuteen sarjaan joka kertoo rakennussuojelusta. Walo pääsee malliksi. Pitää hakea haalarit ylle ja rukkaset käteen. Ja Walo-merkki rintaan.