maanantai 1. helmikuuta 2010

etäännyttämistä

Siitä puhuttiin eilen kurssilla. Siis siitä, miten omat kokemukset kuvataan siirtämällä ne toisen kokemiksi, toiseen aikaan ja paikkaan. Jotta ei tarvitse pistää itseään lasin alle tarkasteltavaksi.

Sitä on harjoiteltava runsaasti. Muutenkin kuin vain kurssiharjoitusten puitteissa.

Olen huomannut, että etäännyttämistä voi soveltaa myös elämäänsä. Merkitys hieman muuttuu, sillä elämä on tietenkin elettävä itse, mutta voi etäännyttää asioita ja ihmisiäkin. Rajata pois sellaista, mistä ei pidä, mikä loukkaa tai satuttaa. Tai hatuttaa.

Joskus on tehtävä selvä ero, lakata tapaamasta tai tekemästä. Toisinaan riittää kun asennoituu uudelleen tai siirtyy vähän syrjään.

Toiset ovat mestareita pysymään sivussa ja arvioimaan tilanteita. Mulla on siinäkin vielä oppimista. En sentään halua tulla kyyniseksi tai mistään innostumattomaksi. Mutta jonkinlainen välimatkan lisäämisharjoitus tässä on edessä. Elämässäkin.

Varasin tänään itselleni sen laitospaikan. Eikös kuulosta kamalalta? Poika kyllä tuumasi, että veteraanipapat voivat hyvinkin innostua kun saavat nuoren tytön seurakseen. Pisteet pojalle. Taitaa ollakin ainoa paikka, missä vielä käyn ellen nyt nuoresta, niin nuoremmasta.

Mulle valkeni perikunnan kanssa puhuessa, että vaikka olen aina sanonut, että haluan vanhainkotiin kun se aika koittaa, niin kuinka lopulta mahtaa käydä? Kun jo neljän viikon hoitojakso aiheuttaa kamalan hylätyksi tulemisen tunteen ja vastahakoisuuden. Saa nähdä mitkä on tunnelmat sitten kun vapaudun.

On vaarana, että jälkikasvu joutuu toimittamaan kiroilevan mummun väkisin hoitoon. Hoitsujen iloksi. Tätä menoa se on äkkiä edessä.

Laihuusrintamalla ei oikeastaan mitään uutta. Viikon tulos on neljä kiloa, vyötäröltä on kadonnut viisi senttiä. Olen nyt syönyt pääasiassa sosekeittoa ja hedelmiä. Ostin kaksi rasvatonta jogurttia, mutta makeutusaineet tekevät semmoisesta melko kamalan makuista, joten ne jäävät kokeiluiksi. Olen mieluummin ilman.

Saimme tänään koirien kanssa lumityöt tehtyä, mutta huomiseksi on luvassa taas pyryä. Ei sentään tarvitse lähteä minnekään. Nyt pitää olla kotona kun vielä saa, ja nauttia.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Tuo sun kurssisi on todella ihana! Mielenkiintoista luettavaa. Vai 5 senttiä jo poissa, sehän jo tuntuukin jossakin!! Laitos sana on ikävä, mutta uskon todella,e ttä tulet muuttamaan käsitystäsi (-mme) siitäkin nimestä. Voin vain kuvitella, mitä kaikkea kirjaat siellä muistiin...heh, seuraat ihmisten käyttäytymistä...ja saat kirjoittaa ne itse kokeneena!! Osta jo sinikantinen vihko! (ellei sulla ole ottaa läppäriä mukaan, jos sulla onkin samanmoinen kuin mullakin tää...vanhis) Mikä sun virallinen leikkauspv on??

Piu kirjoitti...

Kurssi ja kurssilaiset ovat ihania. Onneksi multa jää väliin vain lyriikan luennot. Nekin tehtävät teen kyllä sähköpostissa.
Otan mukaani työkoneeni, sillä tarkoitus on tehdä töitä myös huru-ukkojen parissa. Leikkauspäivä on 30.3.