Opettajien asuntolaa alettiin viime viikolla purkaa, ja kulttuuriseura sai luvan käydä katsastamassa jotakin säilytettävää talonsa tarpeisiin. Pelastimme muutaman naulakon ja puulaatikon, vankkaa 50-luvun kaunista tekoa. Poimin myös taskuuni asuntojen lattialta pieniä, asukkaiden hylkäämiä esineitä, kuten yllä oleva nuken kahvikuppi. Se on posliinia ja vaikka korva puuttuu, siitä välittyy minulle eletyn lapsuuden leikit ja tunnelmat.
Tässä koko taskuuni kertynyt kokelma. Avain on jonkin komeron avain, kaikissa asunnoissa oli vielä alkuperäiset komerot ja niissä nuo hienot avaimet.
Talossa käynti ei ollut aivan viisasta, se jätti mielen haikeaksi koko viikonlopun ajaksi. Siellä oli aivan erityinen tunnelma, jonka olisi suonut säilyvän. Lisäksi talo oli erinomaisessa kunnossa ja olisin mieluusti ostanut yhden asunnon itselleni vanhuuden varalle. Otin kännykällä kuvia, katsotaan ovatko ne sen laatuisia, että voin laittaa niitä tänne muistoksi.
Tämä viikko pitää käyttää lehden tekemiseen, työtöihin ja matkalaukun pakkaamiseen. Lauantaiyönä lähden hiihtolomalle Lappiin. Otan koneen mukaani, joten on mahdollista että päivitän blogia sieltä.
Makuaistini on edelleen kadoksissa ja alan siihenkin jo tottua. Pitänee kuitenkin hankkiutua lääkäriin, varmuuden vuoksi. Jos syynä on jokin tulehdus, se pitää hoitaa pois ennen leikkausta.
Eilinen päivä meni taas lorvaillessa, muutaman tunnin sentään tein minikasviksia. Vajaan litran (1:12) karviaisia tekemiseen meni puolitoista tuntia. Jos tänään mitenkään tulee kunnollinen kuvausvalaistus niin tuuppaan tänne malliksi otoksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti