Ainakin täällä blogissa. Muuten tuntuu että meno on ollut melkoista...
Maanantaina tuli tehtyä äkkipäätös ja siksi ilta kului hopeasavikurssilla. Kuvaan tulokset nähtäville heti kunhan valaistus- ym. olosuhteet ovat kohdallaan.
Pienoismallia rakennettiin tiistaina ja keskiviikko meni taas hopeasaven kanssa. Eilen olin sorvaamolla ja tänäänkin on menoa. Ja huomenna. Sunnuntaina en nouse ollenkaan sängystä, vaan luen koko päivän. Ehkä.
Termostaatti on edelleen rikki ja nyt multa on mennyt sekä haju- että makuaisti. Työkaveri valisti eilen, että se on yleisin merkki dementian alkamisesta.
Ei tee mieli syödä mitään, vaikka nälkä välillä onkin, kun mikään ei maistu miltään. Se on hiukan vaarallistakin pitemmän päälle, kun ei yhtään erota miten paljon ruoassa on suolaa. Tönkkösuolattu menee alas yhtä hyvin tai huonosti kuin suolatonkin. Vesi on ainoa jota tekee mieli, senhän ei odotakaan maistuvan miltään.
On oikeastaan hämmästyttävää, miten tyystin voi pettyä maun puuttumisen vuoksi. Kyllähän sen vielä viime viikolta muistaa, miltä ruisleipä maistuu. Aamulla, kun haukkasin voikkarista ja odotin sen maistuvan entiselle, olin aikamoisen hämmästynyt kun mitään makua ei tuntunut, ainoastaan karkea kappale suussa ja joukossa kylmää pehmeää juustoa. Siis koko syömisen nautinto jää tuntoaistin varaan. Sitä ei osaa edes kuvitella ennenkuin kokee.
Onko se paluuta siihen lapsuuden aikaan, jota ei muista, jolloin kaikki piti laittaa suuhun tunnustelua varten? Ehkä olen tosiaan dementoitumassa ja alan pureskella kaikkea näkemääni, kun en enää muuten kykene saamaan tietoa.
Hajuja en niinkään kaipaa, vaikka mm. savun haistaminen olisi tärkeää. Eli jos jostain on pakko luopua, niin hajut vois olla hyvä vaihtoehto.
En osaa olla huolissani tästä, pikemminkin tuntuu mielenkiintoiselta ja olen odottavalla kannalla: mitä vielä?
Kuten tavallista työtyöpäivän jälkeen, tänään on pakko enimmäkseen istuskella. Siinä samalla voin valmistella huomista nukkiskurssia. Viime lauantain massailua haluttaan jatkaa ja ajattelin että tehdään vihanneksia. Pelkkien perusmassojen vaivaamisessa menee parin televisiosarjan verran aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti