Eilen oli aurinkoinen päivä ja lähdimme paarustamaan Immeljärvelle.
Lauttasauna oli ankkuroituna rantaan odottamaan sulaa vettä.
Levitunturin huipulla rakennetaan aina vaan.
Ylempi kuva on otettu jäältä, alempi Kätkän kupeesta. Levin huippu on kuitenkin ihan tunnistettavissa molemmissa.
Kätkätunturin rinne ei talvella houkuttele kiipeämään. Tosin lumikenkäilijöitä sielläkin tarpoi.
Maisemat olivat kyllä kaunnit ja talviset. Täällä ei tuullut, kuten jäällä.
Kätkän pituutta ei tästä kulmasta huomaa. Se näyttää sievältä keolta, vaikka on profiilissa notkoselkäinen kuin kameli.Oli ihanaa kävellä tunturin kupeessa ja jäällä. Aurinko lämmitti. Muita kulkijoita oli mennessä vähän, palatessa jo enemmän.
Paluumatkalla koukattiin apteekin kautta, burana on ollut tarpeen. Silta matka kannatti. Menisin vielä uudelleenkin, jos tänään paistaa aurinko, mutta meillä taitaa olla muuta ohjelmaa.
Vaikka loma on ollut virkistävä, nyt tuntuu että jo riittää. On ikävä kotiin, omiin oloihin. Alan olla sosiaalisuuteni äärirajoilla.
2 kommenttia:
Kauniita kuva olet napsinut ja nähnyt maisemia!! Matkalla on hyvä olla, mutta eikö olekin ihanaa palata omaan pesään, tuttuihin uomiin! Tervetuloa kotiin!(ps.kaikki hyvin, kiitos myötäelämisestä, poikakin löytyi hyvissä voimissa, toisesta maasta!)
Kiitos! Kotiinpaluu on matkustelussa parasta, varsinkin tämmöiselle epäsosiaaliselle erakolle. Levin maisemat sopivat mun ruumiilleni ja sielulleni sekä talvella että ruska-aikaan.
Ajattele, mikä tarina pojalla on kerrottavana! "..silloin, kun vaari oli Chilessä..."
Lähetä kommentti