Viimeöinen kuutamo oli aivan mahtava. Siis kyllä, valvoin melkein tähän vuoteen asti. Kuutamo oli niin kirkas, että hämäräkytkimeni päätteli sen riittävän ja sammutti ulkovalot. Olin hiukan epävarma, oliko masiina tullut tiensä päähän vai vain tilapäisessä häiriössä. Aamulla osoittautui jälkimmäinen vaihtoehto oikeaksi.
Jossain vaiheessa paukkina naapurikylästä ja muualtakin äityi talvisodan tasolle ja Sohvi katsoi parhaaksi kaivautua sängyn alle. Aamulla se sitten jo makasi petillään koivet oikosena, oli vissiin tullut vilu paljaalla lattialla.
Eikä ihme, sillä herätessä oli tuvassa 18 astetta "lämmintä", ulkona melkein saman verran pakkasta. Kun sitten sytytin kaikkiin uuneihin tulen, laski lämpö seitsemääntoista ja oli tosi raikasta. Olisi tehnyt mieli upottautua aamukahviin.
Puunhakureissulla jäätyivät näpit, vaikka yritin touhuta rivakasti. Piti tulla tupaan sulattelemaan sormia ja tassuja. Siitä pelästymättä lähdimme koirien kanssa piiitkästä aikaa kävelylle.
Eikö jo mennä?
Aurinko. Katselin viime vuodenvaihteen postausta. Paistaako ensimmäisenä päivänä aina aurinko?
Kamarin tähän seinään paistaa ainoastaan tammikuussa, hetken aikaa. Nallet riippuvat pellinvarressa. Ja ovat pölyisiä :(
Metsätiellä oli paljon jälkiä, ihan tuoreitakin. Rusakko oli joutunut petolinnun saaliiksi keskellä tietä, isot siivenjäljet olivat katkenneen jälkijonon koristeena.
Peura oli tullut meitä vastaan, kunnes sivusta liittyi joukkoon huomattavan isot käpälänjäljet ja molemmat olivat kurvasivat kuusikkoon.
Koirat olivat innoissaan, vaikka joutuivat kulkemaan remmissä. Molemmilla on nyt juoksu, eikä tule kuuloonkaan, että ainakaan kolmeen viikkoon lähdetään pihasta ilman kahleita.
Siksi meidän kulkemisemme muistutti lähinnä porsaiden paraatia. Epelit vetävät ja röhkivät ja vetävät ja... Eikä meno ole mitään hissuttelua, vaan koko ajan täysillä eteenpäin. Tai niin täysillä kuin vanha mukava klenkkakoipi pääsee. Se ei ole paljon, ja siinäkin taisi olla liikaa. Mutta olen niin kauan istuksinut katselemassa ikkunasta, että oli pakko päästä vähän jaloittelemaan.
Olisin mieluusti kuvannut näkymiä reitin varrelta, mutta kovassa pakkasessa kahden kiskovan koiran kanssa siitä ei tullut mitään, joten saatte uskoa, että kaunista oli. Nyt aurinko on jo laskemassa ja yöstä näyttää jälleen tulevan kirkas. Saa taas nauttia kuutamosta.
Vein pikkulinnuille vähän täydennystä lintulaudalle. Vieraita on monenlaisia, kaikki tintit paitsi töyhtö-, tulkut, peipot, tikka ja mustarastas, sirkkuja ja vaikka mitä. Kun yksi ruoka ei käy kaikille, yritän muistaa hiukan jokaista. Joinakin talvina on mennyt kolme säkillistä auringonkukan siemeniä, tänä vuonna taitaa riittää kaksi plus vähän kauroja ja pähkinöitä. Ja sille mustikselle hedelmiä. Söin epähuomiossa illalla ainoan omenani, joka olisi hyvin joutanut rastaalle. Pitää huomenissa ostaa sille omppu tai pari.
2 kommenttia:
Ihanaa sulla on uuneja!! Joudutko itse tekemään polttopuita!? Sekin homma oli aika mukavaa!
Se on mukavaa hommaa, vaikken just nyt kykene ihan kympillä panostamaan. Takkupää tekee suurimman osan puista. Mutta uunit ovat ihanat, tykkään lämmittää niitä ja lämpö on vähän toista kuin sähköpattereista tuleva.
Lähetä kommentti