maanantai 18. tammikuuta 2010

vähän perässä

Matalalentoa tämä elämä taas. Yhtäkkiä hirmuisesti kaikkea, tulemista ja menemistä ja tapahtumia. Ei mitään kamalaa, mutta koko ajan jotain.

Perjantai oli työpäivä ja erityisesti kokouspäivä. Ensin sorvaamolla kaksi kokousta, sitten illalla kaksi. Olin melko väsy ehtoolla.

Lauantaina oli sitten kurssipäivä. Kesken luovan kirjoittamisen kurssia kävin omalla kurssillani ja taas takaisin kirjoittamaan. Nukkiskurssi lähti käyntiin tyydyttävästi, kaikille saatiin aihe ja ensi kerralla aloitetaan hyllyjen pykääminen.
Kynäily taas oli justiinsa niin antoisaa kuin olin odottanutkin. Meitä tuntuu olevan mukava ryhmä, melko suuri ja värikäs. Muutama ennestään tuttu joukossa.

Sunnuntaina oli kulttuuripäivä. Ensin kuusi tuntia kynäilyä ja sitten barokkikonserttiin. Sohvi on ollut kiltti ja kärsivällinen, ja olen vähän hyvittänyt sille näitä pitkiä yksinoloja.

Tänään on ollut koko päivä työtöitä. Piti ehtiä siivota ja vähän nukkistella, mutta toisena päivänä sitten. Huomenna aloitetaan taas pienoismallin tekeminen, keskiviikko on taas lähityöpäivä.

Perjantaina sain vihdoin kuulla magneettitutkimuksen tulokset. En olisi kyllä välittänyt kuulla juuri sellaisia asioita. Kävi nimittäin ilmi, että titaanipinnoite on alkanut murentua, ja metallihituset nivelpussissa aiheuttavat tulehduksen.

Hoidoksi ei riitäkään jänteen katkaisu, vaan ilmeisesti koko nivel on uusittava. Huoh.
Miten helkkarin huonoista materiaaleista ihmisen varaosat voidaan valmistaa? Jotain sekundaa, kellomaakarin romuläjästä ostettua vissiin. Ilmankos se vinkuu ja paukkuu kävellessä.

En ole ehtinyt vielä kunnolla murehtia koko asiaa, enkä aiokaan. Miksikä se siitä muuttuu. Kaikenlaista käytännön harmia siitä tulee, koiranhoito- ja asumismurheita, mutta suren niitä sitten kun aika on. Nyt vain kiukuttaa.

Aion joka tapauksessa lähteä talvilomalla Leville, ellen ole silloin jo leikkurissa. Vaan tuskin olen, jonot lienevät pitkät ja etenevät hitaasti. Jos nyt ihmettelette, miksi lähden Lappiin kun en kykene kunnolla edes kävelemään, niin kerron: se on mulle luksuslomaa. On vesijohto, keskuslämmitys ja sähkösauna, paljon lunta ja kaukana kaikesta. En minä niin ihmeellisiä tarvitse lomallanikaan.

Ei kommentteja: