vaihtoon menee

Kahden kuukauden päästä leikataan. Muu ei nyt auta kuin alistua. Kun leikkaus on ainoa vaihtoehto, halusin sen niin pian kuin mahdollista. Se on kaksi kuukautta.

Olipa taas kaikenlaisia persoonia liikenteessä. Sairaalan odotushuoneissa kyllä näkee ja kuulee kaikenlaista. Osa on ihan ammattilaisia sairastamisessa, muistavat osastojen numerot ja kanttiinin aukioloajat, jopa toistensa diagnoosit ja lääkityksen.
Toiset taas pitävät tarkkaan vaarin, että kaikki ymmärtävät heidän olevan vain tilapäisesti vaivoissa. Ihan vaan käymässä, terveeksi hankkiutumassa. Sporttilehti kainalossa ja kämmenmikroa naputellen.

Oma lukunsa on saattajat. Tänään oli pyörätuolissa istuvalla papalla nuorehko nainen saattajana. Kovaan ääneen ja koko ajan hän purki epävarmuuttaan, kommentoi mennen tullen kaikkea ja kaikille. Vielä ennen poistumistaan nainen ilmoitti papalle (ja siinä samalla kaikille muillekin) käyvänsä vessassa. Parkkeerasi papan pyörätuolin käytävälle, lukitsi pyörät ja vannotti useaan kertaan pappaa poistumasta minnekään. Oven sulkeuduttua naisen jälkeen pappa tokaisi: Vissiin lähtisin tansseihin...

Mulla on nyt sopivasti aikaa järjestää asiat, hommata tarvittavat apuvälineet ja ajankulua toipilasajalle. Kotiin tulen heti kun kykenen liikkumaan yhdellä krykällä.

Aloitin kuulkaa juur tänäpäivänä tiukan laihdutuskuurin. En ole elämässäni kokeillut, mutta nyt meinaan: ostin semmoisen paketin laihdutusruokajauhoja. Viiden päivän kuuri. Jospa sillä pääsisi alkuun.

Yhden sopan jo pistelin liiveihini. Kamalaa litkua. Mutta eikös lääke ole aina pahaa? Jos ne jauhoruoat olisivat oikein herkullisia, niin minähän söisin ne heti ehtoolla. Parempi, ettei niin tee mieli niitä puputtaa. Muuta ei kaapissa sitten olekaan.

Mulla on semmoinen luonne, että tämänkaltainen yritys voi hyvinkin onnistua. Ja jos paino lähtee kunnolla katoamaan, saatan jatkaa vaikka kuinka. Kunhan ei tule surua.
Kun siihenhän pitää syödä. Mutta jatkossa siirryn taas oikeisiin ruokiin, ja jauhot saavat jäädä, tuli surua tai ei.

Ajatuksena olisi päästä eroon syksyn aikana kertyneestä viidestä kilosta, mutta en panisi pahakseni, vaikka menisi toiset viisi vanhempia kertymiä. Tuossa jauhodieetissä näyttää olevan reilut 800 kaloria päiväannoksessa, enkä kyllä enempää kulutakaan kun täällä vain istuksin. Kahvista en luovu, mutta pullasta kyllä. Ainakin aluksi.

Oikeastaan kovin huonot ohjeet tulivat paketin mukana. Jossain sentään luki, että jos haluat pureskella, valitse sokeritonta purkkaa. No, niin alas en sentään aio vajota.

Eli ainaisen valituksen aihe tulee lähiaikoina olemaan jauhoruokavalio ja sen lieveilmiöt.
Ettäs osaatte varautua.