paluu arkeen

Ystäväni Käpytikka esittelee lintulaudan tarjoomuksia, kuvassa keskikokoinen auringonkukansiemen.
Tikat kävivät viime viikolla kiivasta ilmataistelua, eivät ilmeisesti mahdu samalle lintulaudalle molemmat. Toinen istui jälkeenpäin omenapuussa höyhenet pörrössä, sen jälkeen sitä ei ole näkynyt. Tämä yksilö asuu kanakopin takana puunkolossa ja on jo monivuotinen naapuri.

Sinitiaisten mafia päsmäröi ruokintapaikoilla. Molemmilla lintulaudoilla on enemmistö sinitinttejä, eivätkä ne ole ollenkaan yhteistyökykyisiä. Varsinkin tänään kun ilma on vähän lauhtunut, ne eivät suvaitse lainkaan muita lintuja.
Viherpeippo on sen verran isompi, ettei se juuri hätkähdä sintin syöksyjä vaan istuu paikallaan ja keskittyy siementen kuorimiseen.
Pikkuruinen kuusitiainen on toinen, jota sintti ei saa häädettyä. Se pyrähtää sintin ympäri ja istuu samalle paikalle takaisin, eikä sintti voi mitään. Muut linnut kyllä säikkyvät, jopa mustarastas. Se on tainnut kyllä heittää henkensä, koska sitä ei ole näkynyt muutamaan päivään.
Olenko muistanut esitellä ihanaa puukkoani? Pieni, terävä, käteensopiva. Lorvikamarin puusohvaan en ole sitä kokeillut, vaikka pinta saattaa siltä vaikuttaa. Se on ollut maalinpoiston kohteena, mutta vienyt ilmeisesti osittaisen voiton. Minun puolestani se saa jäädä tuollaiseksi.

En ole ollut niin turhantarkka muidenkaan kohteiden suhteen. Mielestäni esineessä ja rakennuksessa saa näkyä sen historia.

Toinen ystäväni, lorvikamarin lämmönlähde. Vaatii lämmetäkseen pikkuruisia puita, mutta on tehokas. Samalla keitetään teevettä projektiväelle.

Nyt se taas alkaa, arki. Pienoismallia on tehtävä jotta se olisi valmis kesäksi, nukkiskurssi jatkuu viikon päästä ja omatkin jutut ovat muhineet toteutusasteelle. Paketti Englannista on jo tulossa, sen sisältö antaa puuhaa pitkäksi aikaa. Ja työtyötkin ovat kiivaimmillaan alkuvuodesta.

Sohvi lähti häämatkalle eilen. Sulhanen vaihtui lennossa, viime hetkellä aiottu ylkä sai tulehduksen ja paiseen intiimialueelle, ja putosi ranking-listalta. Varamies astui remmiin, niin sanotusti.

Vaihturiksi sain kasvattajan koiran hoitoon, joten kaksi koiraa pyörii jaloissa edelleen. Hoidokki on vähän allapäin, vaikka on ennenkin ollut meillä ja kaverikin on tuttu. Istuu ja katselee ikkunasta, josko pian tulisi hakija.