Ulkona on myrskynnyt iltapäivästä alkaen. Pelakuu heiluu pöydällä kuin palmut tropiikissa, mutten löydä mistään liimapaperia akkunanraon peitoksi.
Toinen päivä pussiruokinnassa alkoi päänsäryllä. Se toki talttui aamukahvin ja ruisleivän voimalla, mutta jätti jälkeensä hiukan huteran olon. Piti oikein ottaa nokoset päivällä.
Nyt on kyllä vaikka kuinka tyrnevä olotila, kun söin sekä päivällispussin että jälkiruokapussin yhteen menoon. Iltapalaksi olen tällä kertaa säästänyt aamiaspirtelön. Kaikki pitää yrittää kuitenkin syödä, nälkiintyminen ei ole suunnitelmissa.
Tässä voi vielä käydä kuin entisen hevosmiehen suojatille: juuri kun oppi olemaan syömättä niin kuoli. Mun tapauksessa siis kuuri loppuu juuri kun olen tottunut pussiruokiin.
Olin aamulla huomaavinani, että paino olisi pudonnut parilla kilolla. Nestepoistuma on siis melkoinen. Huussinpolku pysyy auki ihan ravaamalla eikä talkkaria tarvita.
Toisaalta on pakko juoda vähän väliä, kun nielu käy tahmeaksi ja suuta kuivaa. Jokin niiden jauhojen koostumuksessa aiheuttaa tämän inhan ilmiön.
Nälkä ei juuri ole, mutta kuten sanottu kevyt olo. Siis päässä, ei puntarissa.
Pitää varmaan saunaankin varustautua vesipullolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti