Ihan pikkuinen postaus, kun mulla on nyt kiire n. kuus viikkoa. Se uusi talo nimittäin tuli, oikein autolla oven eteen ja nuorimies kantoi paketit porstuaan. Molemmat yhtäaikaa.
Meinasin saada tyrän kun aloin siirtää niitä siitä sisemmälle. Onneksi mulla oli ystävä apuna.
Aloitan tämän talon myötä toisen blogin, johon kirjaan projekstin edistymistä. Tänään en kuitenkaan ehdi sitä aloittaa, joten kirjaan tähän: olen vissiin hullu. Ainakin pikkasen.
Se talonperhana on nimittäin kyllä juuri sellainen kuin pitikin, mutta SEN KAIKKI OSAT OVAT IRRALLAAN JA MAALAMATTOMIA. Ettäs sen tiedätte. Mun pitää maalata joka ainoa kappale ainakin kertaalleen ennenkuin voin tehdä yhtään mitään muuta. Sen jälkeen saan värvätä puoli sukua kokoamaan sitä, koska se pahus on niin iso, ettei sitä saa yksin liimattua kasaan. Sitten vasta voi ruveta vetämään sähköjä ja suunnittelemaan tapiseeraamista. Huoh.
Eikö olekin kivaa? On se. Mulle ei vaan sovi toi odottelu, ellen ole siitä koskaan maininnut.
Posti toi myös sähköistykseen tarvittavat tavarat sekä aivan ihanan paketin siskolta. Synttäripaketin, oi onnea! Mulla on paras sisko maailmassa.
Mut nyt pitää joutua. Maalaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti