Yli kolmenkymmenen vuoden takainen urani kesti kaksi kesää, sitten ei löytynyt enää tarpeeksi pelaajia työpaikan futisjoukkueeseen. Tepsin mimmien innoittamina meillä oli muutama pelikin kauden aikana, muistaakseni hävisimme ne kaikki.
Fyysinen kunto oli silloin kaikilla ihan olematon. En muista muita kuin Aarnion? Ritvan, josta sittemmin tuli Kike Elomaa, jolla olisi ollut liikunta intohimona. Varusteetkin olivat mitä sattuivat, pelattiin farkuissa ja t-paidassa. Nappikset sentään hankin, kun jouduimme pelaamaan hiekkakentillä eikä tennareissa pysynyt pystyssä.
Ensimmäisen kauden olin maalivahtina, mutta toisella siirryin puolustajaksi. Mulla kun ei ollut mitään estoja juosta kohti ja ottaa pallo pois. Muistaakseni valmentaja jopa varoitti pelottelemasta vastapuolen pelaajia, ne kun säikähtivät röyhkeää pelityyliäni.
Syksyllä oli sitten niin komeat pohjelihakset, ettei kaupasta ollut löytyä saapikkaita. Sen aikainen muoti ei suosinut lihaksia missään kohdassa.
Tuon vertainen peliura ei helpota leikkaukseen pääsyä. Muuten olisin jo toipilaana, enkä vasta leikkausjonossa.
Sanana leikkausjono on huvittava. Tulee mieleen pitkä jono, joka kiemurtelee sisään sairaalan ovesta ja ulos tulevassa jonossa ihmisillä on jalka tai pää paketissa. Kuin jossain piirrosfilmissä.
Mikä saa ihmiset parveilemaan lentoasemalla tai lääkärikeskuksen edessä kun joku futari tulee leikkaukseen? Mikä on se perimmäinen ajatus, joka vetää? Haluaisin ymmärtää.
Tänään on pienoismallipäivä. Yritämme Varman kanssa saada sitäkin projektia eteenpäin, tällä menolla syksy on ennenkuin huomaammekaan.
Huomenna on työtyöpäivä. Ajelen sorvaamoon pariin kokoukseen ja hoidan samalla reissulla muutaman muunkin asian, jos hyvin käy. Ainakaan en soisi käyvän huonosti, kuten viimeksi.
2 kommenttia:
Ai että, mitä muksuja!! Mulla ei ole koskaan ollut koiraa, nyyh. Olivat aivan syötävän ihania. Vai oot ollu futari noinkin kauan, mä muka pelasin lentistä...vieläkin naurattaa mua ja muita...sulkapallokaan ei onnistunut, ainoastaan onnistuu keilaaminen ja sitä rataahan täällä ei ole.
Joo, takana loistava tulevaisuus urheilun saralla:) Olen kokeillut aika montaa lajia, mutta keilaamassa en ole ikinä ollut. Jotain on siis vielä edessä.
-nuo penikat on nyt juuri parhaimmillaan, usko pois. Tuosta kun ne lähtee liikkeelle niin se on yhtä kakkarumbaa kuusi viikkoa. Yhden kanssa sitten taas pärjää, se uusi omistaja.
Lähetä kommentti