Välillä taas mukaviakin uutisia: mun autoni on vieläkin korjaamolla. Eikun siis: saan pitää vuokra-autoa vakuutuksen laskuun vielä jonkun viikon. Helpotti heti vaikka kuinka.
Tuli nimittäin melkein hermostus kun lukaisin sen vuokraamon paperin, jonka viikko sitten allekirjoitin.(joku olis lukenut sen jo ennen allekirjoitusta?) Siinä seisoi, että auto luovutetaan tänään klo 18 takaisin. Piti heti soittaa ensin vakuutusyhtiöön ja sitten herzille ja tuloksena oli vuokra-ajan pidennys.
Ehdin käydä varmuudeksi kaupassa täyttämässä kaapit. Koska ulkona on taas varsinainen lumimyrsky, tuntuu mukavalta kun tietää että ruokaa on tarpeeksi vaikka yli viikonlopun. Että ellei täältä huomenna pääse minnekään, en sentään näivety ravinnonpuutteeseen. Vaikka näillä vararavinnoilla se tuskin olisi mahdollista.
Kävin eilen työpäivän päätteeksi katsomassa Taavia. Poika oli erittäin hyväntuulinen ja tomera vesseli. Naureskeli fammulleen ja samalla kuolasi ja pulautteli fammun työhapeetin pyykkikorikuntoon. Taitaa olla ensimmäinen kakonkirves tulossa.
Tuon myrskyn takia tekee mieli mennä peiton alle lukemaan eikä yhtään ulos hakemaan puita. Kun kuitenkin on pakko, varustaudun ekstralämpimästi. Olen tehnyt tänään töitä tässä koneella ja palellut niin vietävästi. Jostain syystä lounaistuuli jäähdyttää tätä torppaa eniten. Paikallaan istuminen ei juuri lisää verenkiertoa, joten tunnin puurtamisen jälkeen olen jokseenkin kohmeessa.
Että mua kiukutti aamupäivällä: olen seurannut telkkarista Anna-sarjaa. Siihen on mielestäni saatu melko onnistuneesti kuvattua kirjojen tunnelma ja tapahtumat. Paitsi nämä aivan viimeiset jaksot. Perslilja sentään! Saamarin solkkaajat ja tärvelijät! Olisivat vaan kuvanneet Sateenkaarinotkon ja Rillan samaan syssyyn, sen sijaan että lähtivät mulkkaamaan ja sekoittamaan moista soppaa. Mrrr. Saan tämän saman raivarin joka kerta, kun sarja etenee tarpeeksi pitkälle.
Tästä syystä en ole ostanut sarjaa dvd:nä, vaikka se voisi olla yksi niistä todella harvoista, joita jaksaisin katsella. Huomenna en kestä edes avata telkkaria, kun tänäänkin jaksoin vain vartin ennnekuin melkein oksensin.
Sen sijaan aion liimautua telkkarin eteen puolen tunnin päästä Herculeen pariin. Hän ei petä, ja samalla villatakkini kutoutuu muutaman kerroksen verran. Se vasta on hidas vaatekappale. Jokohan se jouluksi valmistuu?
Tuosta telkkarin katsomisesta vielä sen verran, että olen alkanut ymmärtää niitä, jotka eivät vastaa puhelimeen lempisarjansa aikana, tai joiden on nähtävä joka jakso eivätkä silloin voi lähteä minnekään tai ottaa vastaan vieraita. En sano, että täysin ymmärtäisin, mutta siis olen hiukan kuusalla, mistä voi olla kyse.
Itselläni toimii päivän jäsennyksenä, kun olen aamulla katsastanut päivän ohjelmatarjonnan. Koska olen suunnitteluun addiktoitunut, koen suurta tyydytystä kun voin miettiä, missä järjestyksessä teen työni ja mihin väliin ajoitan telkkariohjelmat. Tulee varsin tehokas olo, etenkin kun käytän katseluajan kutomiseen. Ainakin teoriassa... Lisäksi Emmerdalin väki korvaa puuttuvan työyhteisöni, vaikken voikaan osallistua keskusteluun. (jos jollekin nyt tuli mieleen, että tänne pitäisi tulla käymään, niin vois olla hyvä ajatus. Mulla viiraa taas päästä)
Emmerdal tuntuu kaiken lisäksi olevan huomattavasti mielenkiintoisempi seurakunta kuin sorvaamo. Meillä harvemmin murhataan tai edes ryöstetään ketään. Vaikka mielessä on varmaan joskus käynyt.
Posti ei tuonut tänäänkään mitään tietoa paketeista. Melkein en jaksa odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti