Piti ihan ottaa kuvia muistoksi, kun oli taas aurinkoinen päivä. Vajan katolta lumi tulee erittäin rauhallisesti alas. Nyt se on jo murjonut vesikelkkaa ja kelkkaparka taitaa hajota lopullisesti jos lumimassa päättää lisätä vauhtia.
Keinussa istuu nyt lumi, ja taitaa mennä tovi ennenkuin tulee mun vuoroni.
Polku saunalle on niin syvä, ettei koiria näy ollenkaan mutkan takaa. Niiden korvat jäävät matalammalle kuin hangen pinta.
Takkupää, lumikolari, on kasannut valtaisan lumikasan puutarhaan. Toivottavasti sitten, kun Taavi on liukuri-ikäinen, meillä on taas tarjota noin hieno nyppylä. Kasan vieressä oleva sireenipuska on viidettä metriä korkea.
Lumikolari puistossa metsurina. Paarustin kaksi kertaa tuon mutkittelevan polun päähän ja hetkeksi rauhoittunut nivelsärky alkoi uudestaan. Siitä huolimatta se oli hienoa: aurinkoa, puhdasta lunta ja avara maisema. Pellolla on sekä ketun että rusakon jälkiä öisten retkien seurauksena.Olisin mieluusti osallistunut puunkaatoon, mutta pelkkä paikalla käynti riitti todistamaan, että se ei nyt ole mahdollista. Taas yksi asia, josta täytyy luopua.
Sohvi lähti synnytyslomalle. Tuli vähän sääli pikkuista koiraa, joka ei yhtään tuntunut ymmärtävän, miksi vatsa vaivaa ja mikä on edessä. Kun nyt vaan kaikki menisi hyvin ja saisin koirani takaisin yhtä iloisena kuin aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti