Tulihan se auraajaukko aamupäivällä ja teki kapean kolon siihen missä suvella on tie.
Sitten tuli postinjakaja ja valitti, ettei ylety autosta postilaatikkoon. Ei varmasti yletykään, kun kopan edessä on puoli metriä leveä aurausvalli. En ole vieläkään käynyt sitä siirtämässä, kun kiukuttaa/särkee niin kovasti. Äsken nielaisin sitten gramman särkylääkkeen, jotta kohta fiskars heilahtaa ja tehdään postille tilaa. mrrr.
Auto on lasareetissa ensi viikkoon asti. Letkut olivat loppuneet maahantuojan hyllystä ja niitä odotetaan. Mun on peruttava viikonlopulta kirjoituskurssi ja nukkiskurssi ja luulenpa joutuvani vuokraamaan auton maanantai-illaksi.
Kuten aina, tässäkin kurjuudessa on puolensa: aloitin Fifi-huivin siitä Kittilästä ostetusta langasta ja sepä onkin joutuisaa. Kaksi kerää on jo tikuttu ja kunhan vielä kolmannen kerän kudon jatkoksi, alkaa huivilla olla riittävästi kokoa. Se on ihanan lämmin ja pehmeä. Eikä virheitä juuri huomaa... niitä tulee kun pitää toisella silmällä vahdata telkkarista milloin Herculen milloin Anna ystävämme edesottamuksia. Ja välissä tehdä töitä ja hoitaa asioita puhelimitse, kun ei voi minnekään lähteä.
Takkupää makaa kotonaan vatsataudissa. Saapi nähdä olenko saanut tartunnan. Ennuste on, että puolimatkassa menetän pelin ja joudun pyykille. Mutta pitäähän elämässä olla jännitystä.
Koska äärimmäiset riskielämykset eivät kuitenkaan ole mun juttu, varmistin että mulla on Imodiumia laatikossa ja otin pakkasesta mustikoita iltapalaksi.
Huomenna voisi pitää siivouspäivän? Kun on perjantai? Lumen sijaan voisi siirrellä villakoiria ja pölypunkkeja, ne ovat kevyempiä. Ja raivata tuvan pöydälle tilaa.
Tänään tuli Ruusunlehti. Vielä kun tulisi kevät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti